Triceps-vammainen

Retkeilyä seuraavana aamuna minulla oli jälleen minuutin verran kolmijalkainen grey. Omega ontui samaa jalkaa, mitä loukkasi harjoituksissa. Mutta jo pienessä hetkessä kinttu vertyi ja koira oli kuin ei mitään. Mä seisotin sitä ja vertasin eri puolen lihaksia. Ttunnustelin, koettelin, venyttelin, painelin. Koiralla silmä luppasi, kun tuntui kivalta. Eli ei kipukohtia, koska Omegahan parahtaisi kyllä.
Lopulta etsittyäni löysin kuin löysinkin karvan alta mustelmaa olkavarresta. Pieni epäilys heräsi heti triceps-lihaksen vammasta, mikä on greyhoundeille melko tyypillinen paikka.

Käynti eläinlääkärissä vahvisti epäilykseni. Vielä ei lähdetty esim. rtg-kuvaamaan, koska oltiin kaikki sitä mieltä (ELL, minä, kasvis), että kyse on pehmytkudosvammasta. Nyt lepoa viikko kipulääkityksen kera, siitä asteittaista liikunnan lisäystä. Lisänä fysioterapia.

Good bye sitten kesän kisat. Syksyllä voisi vielä olla mahdollisuus osallistua pariin kauden päätöskisaan, mutta nyt ei voi pitää kiirettä, ettei saada pahempaa vahinkoa aikaan.

Sitä harmituksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Se, onko syynä rasitusvamma vai osuma ryhmäharkassa? Ei voi tietää, mutta itsesyyttelyä on ollut ilmassa. Sitä luuli tehneensä oikein, mutta selvästikään ei. Mä olin laittanut puhelimeen muistutuksen, että muistan ilmoittautua viikonlopun kisoihin. Kyllä, rehellisesti pettymys oli valtava, kun muistutuksen deletoin. 
Kyllä mä olen tiedostanut koko ajan, että greyn pitäminen kisakunnossa on vaativaa, ja kaikkea voi aina sattua, mutta just tässä vaiheessa, ennen yksiäkään kisoja...

Muutaman päivän kuluessa pahin harmitus ehti laantua. 
Omega leikki kotona pupullaan korvat pystyssä ja naureskellen (kaikki suun hampaat pystyi laskea parin metrin päästä :D) ja mä totesin, että koira ei tästä tiedä mitään. Sillä ei selvästikään ole kipuja. (Onneksi, oi onneksi Omega näyttää heti jos jossain tuntuu! Muuten olisi pahimmassa tapauksessa lähdetty kisoihin ja rutistuksessa lihas olisi revennyt lisää!) Koira ei tästä treeni- ja kisatauosta kärsi ja onhan se ihan täydellinen siinä, mikä Omegan päätehtävä on ollut alusta asti: Olla kainaloinen, seuralainen, Oonan pikkusisko ja perheen ilopilleri. :) Kisat tulevat joskus olemaan vain se extra siinä kaikessa, tätä on hyvä näköjään itselleen aina välillä muistutella. Se on VAIN harrastus, ei elämää suurempi asia minkä takia menettää yöuniaan. 


Halatkaa omianne, ovat ne niin tärkeitä!