Oona MEJÄilee

Hitaasti, mutta varmasti tämäkin harrastusmuoto meillä etenee...
Tein Oonalle sen (muistaakseni) neljännen verijäljen, ensimmäisen tälle kesälle.

Jälki oli nyt suora, siinä oli yksi makuu suunnilleen puolessa välissä.  Nyt tein jäljelle pituutta reilun sata metriä ja se kulki läpi tiheän pusikon. Siinä selvitettiin, onko Ladylla halua työskentelyyn vai viekö mukavuus voiton. En halunnut laittaa (ehkä hankaloittavaa) kulmaa nyt tuohon. Oikeasti MEJÄ:stä jotain tietävät saattavat olla toista mieltä?
Jäljellä oli ikää reilut 15 tuntia.


Oona laittoi heti nenän maahan käskyllä Eeeees. (Etsi -sana vaihdettiin sinnepäin olevaksi erotuksena, onko tarkoitus etsiä maasta nameja vai jälkeä.)
Se tutki huolella aloituspaikan ja lähti määrätietoisesti eteenpäin. Melko pian se alkoi seurata nenä maassa jälkeä noin metrin sivussa, mutta kuuluu asiaan: tuulen yms. vaikutuksesta jäljen haju voi kulkea jopa 5 metrin päässä. 


Makuupaikalla se leikkasi välittömästi takaisin tarkalleen ko. paikalle. Se nuuski paikan erittäin huolellisesti ja löysi muutamat namit maasta. Tuolla tavoin saadaan koiralle enemmän tarkkuutta makuun ilmaisuun, mutta epäilin, jääkö Oona nuohoamaan paikkaa namien toivossa minuuteiksi. Ei jäänyt, vaan se lähti jatkamaan oikeaan suuntaan erittäin päättäväisenä ja reipasta kävelyvauhtia. 

Tultiin pusikon reunaan, jonne se sukelsi epäröimättä. Vielä muutamia metrejä ja se pysähtyi loppumakuulle, jossa odotti palkka ja sai allekirjoittaneelta isot kehut.


Okei, edelleenkin tosi lyhyt pätkä vs. esim. alokasluokan 900+ metriä. Mutta olen tosi tyytyväinen, Oonalla oli tuossa työskentelymotivaatio korkealla! :)

Viime kesänä oli pienesti toiveena, että jopa kokeeseen asti joskus. Mutta nyt alan olla sitä mieltä, että tämä saa olla ihan vain minun ja Oonan aktivointia ja puuhastelua, eipähän tarvitse stressata, tekeekö kaiken nyt ihan viimesen päälle oikein.