Kyllähän tätä kuvaa on metsästettykin, laukka-asennon toinen ääripää. Tästä näkee, miten lujaa todella mennään. :)
'
Ja tässä taas mallikuva siitä, miten niveliä koetellaan tuossa vauhdissa. Katso miten ranne taittuu. Tämän vuoksi jäykät ranteet ovat mielestäni (vintti)koiralla kauhistus, ne vain eivät voi kestää.
"When running, greyhounds spend 80% of their time in the air. It is as close to 'flight' as a land animal can get..."
Tuo lause on jäänyt mieleeni ja kuvaa tätä hengästyttävää menoa upeasti.
Noonalii hassutteli ja hömpsötteli myös. Jopa ihan itsekseen! Syöksyili pikkulintujen tai tuulessa kieppuvien lehtien perään. Tai muuten vain hilpatti rinteessä ja nautti ulkoilusta.
Olipas onnekas sattuma, kun kuopalla olivat samaan aikaan myös Nadia, Linnea, Vivi, Harmi, Kirppu, Pepsi ja Kiusa. Jo alkoi löytyä vauhtia! (Nojuu, myös sitä kannoilla löntöstelyä väliajoilla...)
Iso lätäkkö oli tosi pop!
Greyt paahtoivat välillä varsin vaarallisen näköisesti menemään. Täysiä vain ja taaksepäin katsellen..! X/ Mutta mikäs siinä, kun sen osaa. Minäkin osaan jo laittaa silmät kiinni, kun alkaa meno huimaamaan.
On se helppoo. Katsokaa, mikä loikka Omegalta jyrkkään ylämäkeen kiven yli! Mahtaa olla mieletön tunne.
Muuten vain kiva kuva osasta porukkaa.
Ettepä usko, miten haikea tunne tuli tästä kuvasta.
Kaksi afgaania... Oh ja voih. Tuntui heti tämän kuvan nähtyäni siltä, että sydän pakahtuu. :) Hassua. Mutta jotenkin näytti vain heti niin omalta.
...vaikka eihän se näyttäisi hassulta tällainenkaan kaksikko itsellä. ;)
Olispa se oma tupa ja isosti pihamaata, ei tarttisi vain haaveilla. :)
Hauska värisuora. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti