Se hämmästyttää, kummastuttaa,
pientä kulkijaa.
Omegalla, 10 kk, tulee edelleen lähes päivittäin vastaan uusia asioita. Kesä on tuonut tullessaan seuraavia:
Jänis.
Istuimme autossa, kun tuo koipeliini hyppeli nurmikolla, söi korsia ja hyppeli taas. Omegan silmät laajenivat ja koira tuijotti jänistä hievahtamatta hieman väristen. ...ja suupielestä alkoi valua ohut kuolavana.
Siili.
Tutustuminen siiliin tapahtui, kuten kaikilla koirillani. Hirmuisella hopulla perään, nenä piikkeihin ja sitten tasajalkaponnistus metrin verran taaksepäin. Nenän hieromista, pari aivastusta ja suurta ihmettelyä: mikä on tuo sähisevä piikkikasa?! Kiertämistä, haukkumista ja tassulla läpsimistä. Mutta kaukaa toki.
Pörriäiset.
Omega pitää huolen, että asumme ötökkävapaalla alueella. Slurps vain, ja sinne menee itikat, kärpäset kuin perhosetkin. Ampiaistakin maisteltiin kerran ja pienen uikahduksen kanssa sylkäistiin nopeasti pois. ...mutta muutamaa minuuttia myöhemmin pyydysti sellaista taas takapihalla.
Heinäsirkat.
Kun säkätys kuuluu, mutta mitään ei näy! Pikkuinen grey on yrittänyt kaikenlaista hyppy-yllätys-loikkaa, muttakun ei. Vetää välillä mietteliääksi, "kuulenkohan mä omiani..?".
Hevonen.
Omega seurasi silmät suurina laiduntavaa hevosta, tärisikin hieman. Pian koko koira suorastaan vapisi ja hampaista alkoi kuulua "kalikalikalikali". Poiskaan ei olisi halunnut, mutta pelotti ihan pirusti. Mikä on tuo julmettu, korskuva eläin??
Sammakko.
Tien poikki loikkiva, nyrkin kokoinen sammakko kiinnitti heti huomion. Ennenkuin ehdin paikalle, sammakko oli tönitty kuonolla pari kertaa ympäri ja Omega veti hiekkaista sammakko-parkaa takajalasta varovasti pitkin maata. Ei ei tytöt, ei näin. Kukkahattuinen Mamma piteli koiria kiinni, kunnes sammakko oli päässyt turvaan ojaan. Katsoa saa, muttei koskea.
Käärme.
Mutta kuminen sellainen. Kokeiltiin Omegan reaktiota, kun se näkee maassa käärmekerän. Koiralla nousivat korvat pystyyn, hirmuinen spurtti, mennessä käärmettä hännästä kiinni ja ai että kun olikin hauska lelu! Hmmm...
Puutarhatonttu.
Ehkä pelottavin asia maailmassa?
Mutta kun se mykkä puolimetrinen pikku-ukko tuijotti hievahtamatta myssynsä alta, sitä oli pakko haukkua. Vielä matkan päästä Omega vilkuili taakseen, ettei tuo vain seurannut meitä. Ihmeteltiin Omegan kanssa molemmat, kuka tuollaisia pitää pihallaan.
Jänis.
Istuimme autossa, kun tuo koipeliini hyppeli nurmikolla, söi korsia ja hyppeli taas. Omegan silmät laajenivat ja koira tuijotti jänistä hievahtamatta hieman väristen. ...ja suupielestä alkoi valua ohut kuolavana.
Siili.
Tutustuminen siiliin tapahtui, kuten kaikilla koirillani. Hirmuisella hopulla perään, nenä piikkeihin ja sitten tasajalkaponnistus metrin verran taaksepäin. Nenän hieromista, pari aivastusta ja suurta ihmettelyä: mikä on tuo sähisevä piikkikasa?! Kiertämistä, haukkumista ja tassulla läpsimistä. Mutta kaukaa toki.
Pörriäiset.
Omega pitää huolen, että asumme ötökkävapaalla alueella. Slurps vain, ja sinne menee itikat, kärpäset kuin perhosetkin. Ampiaistakin maisteltiin kerran ja pienen uikahduksen kanssa sylkäistiin nopeasti pois. ...mutta muutamaa minuuttia myöhemmin pyydysti sellaista taas takapihalla.
Heinäsirkat.
Kun säkätys kuuluu, mutta mitään ei näy! Pikkuinen grey on yrittänyt kaikenlaista hyppy-yllätys-loikkaa, muttakun ei. Vetää välillä mietteliääksi, "kuulenkohan mä omiani..?".
Hevonen.
Omega seurasi silmät suurina laiduntavaa hevosta, tärisikin hieman. Pian koko koira suorastaan vapisi ja hampaista alkoi kuulua "kalikalikalikali". Poiskaan ei olisi halunnut, mutta pelotti ihan pirusti. Mikä on tuo julmettu, korskuva eläin??
Sammakko.
Tien poikki loikkiva, nyrkin kokoinen sammakko kiinnitti heti huomion. Ennenkuin ehdin paikalle, sammakko oli tönitty kuonolla pari kertaa ympäri ja Omega veti hiekkaista sammakko-parkaa takajalasta varovasti pitkin maata. Ei ei tytöt, ei näin. Kukkahattuinen Mamma piteli koiria kiinni, kunnes sammakko oli päässyt turvaan ojaan. Katsoa saa, muttei koskea.
Käärme.
Mutta kuminen sellainen. Kokeiltiin Omegan reaktiota, kun se näkee maassa käärmekerän. Koiralla nousivat korvat pystyyn, hirmuinen spurtti, mennessä käärmettä hännästä kiinni ja ai että kun olikin hauska lelu! Hmmm...
Puutarhatonttu.
Ehkä pelottavin asia maailmassa?
Mutta kun se mykkä puolimetrinen pikku-ukko tuijotti hievahtamatta myssynsä alta, sitä oli pakko haukkua. Vielä matkan päästä Omega vilkuili taakseen, ettei tuo vain seurannut meitä. Ihmeteltiin Omegan kanssa molemmat, kuka tuollaisia pitää pihallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti