Treenausta treenausta

Viime viikon kopitustreenit menivät oikein hienosti, molemmilta. Oona näytti parasta osaamistaan ja kopista lähtö oli jälleen nopean upea. Harmillisesti vieheen vetäminen hieman epäonnistui ja ensin Oona oli saada vieheen kiinni, jonka jälkeen viehe lähti vauhdilla taas karkuun. Kun viehe pysähtyi, Oona ei juuri kiinnittänyt huomiota moiseen, vaan se oli sit niinq siinä. Noh, aika tyypillistä Oonalle.

Omega laitettiin menemään pari kertaa avoimen kopin läpi, jonka jälkeen oli pieni tauko ja sitten sama suljetusta kopista. (Ja sain neuvon: "Elä höpötä sille koiralle sinne koppiin, että se saa keskittyä!" XD) Pieni säpsähdys kopin veräjän päästämästä pamauksesta, mutta sitten täysiä perään. Toinen veto suljetusta kopista olikin sitten ihan pro ja siihen oli hyvä lopettaa.

-------------------------

Tänään puolestaan ajeltiin Tampereen Kaupin radalle.

Oona.
Oona on Oona.
Tänään ajattelin, että pään hakkaaminen seinään saattaisi olla jopa mukavampaa, mitä juoksuharrastus tämän koiran kanssa.

Ihan oikeasti, Oona on juossut nyt viimeisen puolen vuoden aikana erittäin hyvin Omegan seurana: monipuolisesti, pitkiä matkoja, useita kertoja ja tietysti on joutunut pistellä ihan täysiä mukana pysyäkseen. Ja mä kuvittelin, että nyt on kunto hyvällä mallilla, maastotreenitkin menivät niin hyvin. Ja niinkuin edellä käy ilmi, kisojakin ihan suunnittelin.

Onneksi tehtiin tämä reissu ja onneksi etsittiin kissojen ja koirien kanssa jokin ajanottoväline.

Kävin hakemassa koiran lämmittelyä varten autosta ja ihme kolina kävi, kun koira käveli. Hmmm, irroitetaan aurinkolasit koiran turkista. Hmmm, todetaan, että aurinkolaseista on yksi sanka jo jäänyt johonkin...

Oona oli intopiukkana, veti tohkeissaan kopeille, sujahti lähtökoppiin ja jälleen upean nopea kopista lähtö. Ensimmäiseen kaarteeseen asti ok... Ja sitten. Muutama katsoja sanoi, että koira hyytyi, mutta tosiaan minun on vaikea uskoa sitä. Se on juossut huonommalla liikunnalla paljon parempaa aikaa. Loppumatka oli kyllä melkoista hölkötikölkkää ja vieheen pysähtyessä koira lompsotti ohi ja jäi odottamaan minua.
Aika 280 metrillä: 28 ja risat. Mie en järkytyksestä muistanut enää kymmenyksiä, mutta noilla sekuntiluvuilla ihan sama.

Koira ei vaikuttanut juoksun jälkeen väsyneeltä: ei suurempaa puuskutusta, palauttelussa käveli kevyesti ja palautui hyvin nopeasti. Kaikki siis viittasi siihen, että jostain syystä koira vain jätti juoksemisen kesken. Minkä takia? Voi kun tuo osaisi puhua. Mutta kisasuunnitelmat meni sen myötä jäihin ja katsotaan nyt mitä keksitään. Ainakin lihashuoltoon varataan aika.

Omegan vuoro.
Nämä olivat Omelle ensimmäiset ratatreenit ja hui kun jänskätti! Minua siis, koira oli iloinen oma itsensä. Menimme 480 koppien eteen, josta lähtö handslippinä. Omega hoksasi lähestyvän vieheen, lähti hienosti perään ja upea kiihdytys! Tuttava katsomosta sanoi, että kaarteessa etusuoran jälkeen koira pisti vielä uuden vaihteen silmään, mutta siinä vaiheessa viehe pudotettiin.
Hetken aikaa Omega seisoi vieheellä, sitten se juoksi minua vastaan. Ja taas täysiä vieheelle, nyt se otti sen suuhunsa ja toi minulle hyvin tohkeissaan.
Hienoa Omega!

Kotiin tultuamme kävimme vielä pelloilla juoksentelemassa jännitys ja matkustamisen kankeus pois jäsenistä. Sitten saatiin sellainen musta itikkaparvi kimppuumme, että kilpaa juostiin autolle ja sitten viimein väsyneinä, mutta tyytyväisinä oltiin kotona.