Sa-Fa järjesti ensimmäisen luonnetestiviikonlopun afgaaneille 15.-16.5. Helsingin Oulunkylässä. Tuomareina olivat Riitta Lehmuspelto (afgaaniharrastaja hänkin) ja Bengt Söderholm.
Perustietoa luonnetestistä löytyy mm. täältä:
http://www.dogsports-online.com/lte/esittely.htm
Kyllä jänskätti ajella, mielessä ehti käydä kaikenlaista! Mutta 12 tuntia ja 600 km myöhemmin allekirjoittanut on yhtä hymyä, sillä Oona suoritti testin erittäin mallikelpoisesti. ♥
Juuri ennen meidän vuoroamme testiä suorittanut afgaani pelästyi räminätynnyriä todella paljon ja minä nieleskelin itkua, mihin ihmeeseen minä olen tyttöäni tuomassa. Että siitä lähdettiin...
Laitan videon Oonan testisuorituksesta esille, kunhan löydän datakaapelin jostain... Lämmin kiitos Tuuli Koivumäelle kuvaamisesta!
Testi alkoi tuomarin tervehtimisellä, hän kyseli koirasta perusjuttuja ja lopuksi rapsutteli Oonaa, joka vasta pienten kehujen jälkeen astui itse askeleen hillitysti eteenpäin. Hyvin tyypillistä afgaanille tietysti.
Seuraavaksi oli leikkituokio Oonan lempparilelulla, kuminauhan päässä olevalla ketunkarvalla. Vaan blaah niinq1! Vähän Mamman mieliksi Oona käytti karvaa suussa, mutta siinä se. Nyt ei jaksanut innostua. Mutta sanoinkin tuomarille, että tää riippuu nyt sitten ihan tuulen suunnasta...
Seuraavaksi oli kelkkakoe, jossa koiraa kohti vedettiin narulla kelkan päälle kyhättyä ihmishahmoa. Oona reagoi hahmoon lähes välittömästi, mutta kun kelkka pysähtyi, Oona meni omatoimisesti melkein välittömästi katsomaan, mikä kumma se oli. "Kelkan pesä" eli mistä kelkka lähti liikkeelle, ei kiinnostanut laisinkaan ja kun vielä käveltiin kerran kelkan ohi, Oona taisi tuumata, että tuo nyt on jo nähty.
Seuraavassa osiossa kävelin Oonan kanssa eteenpäin, kun sermin takaa tuli esiin uhkaavasti lähestyvä tuomari, keppiä heilutellen. Jälleen Oona reagoi heti, murinalla ja lopulta haukulla jota ensin urheasti teki edessäni. Kun tuomari vain lähestyi, Oona siirtyi taakseni. Kun tuomari heitti kepin pois ja alkoi jutella ystävällisesti, Oona ei olisi halunnut tulla pois selkäni takaa. Siinä vaiheessa jätin koiran tuomarille ja menin pienen matkan päähän. Kutsuttaessa Oona tuli hienosti suoraan luokse. Heh, se kyllä rimpuili heti perään, mutta tuomari odotti, kunnes Oona antoi silitellä.
Mm. temperamenttia kuvattiin testissä, jossa koiran tuli kävellä pitkällä hihnalla (=tilaa reagoida) kanssani kapeahkoa lauta-aidan reunustamaa kujaa pitkin. Juuri kun koira oli ohittanut haalarimytyn, se kiskaistiin vinssin avulla ihmismuotoon. Jos koira halusi, se sai käydä nuuskimassa heti haalaria. Oona reagoi ryntäämällä eteenpäin, mutta ei juuri jäänyt miettimään asiaa. Kuten yleisöstä sanottiin testin jälkeen: "häntä nousi heti takaisin ylös."
Heti kujan jälkeen peräämme laskettiin vierimään telineeltä rämisevä tynnyri. Jälleen Oona reagoi aivan oikeaoppisesti pakenemalla, mutta ei sinkoillut sinne tänne vaan melkein heti kääntyi katsomaan, mikä juttu se oli. (Niin, eihän se kotonakaan juuri reagoi, vaikka makaa keittiön lattialla jaloissa ja multa putoaa pelti pään viereen...)
Vielä sama kierros ilman häiriöitä ja tarkkailtiin, kuinka koira on palautunut. Oona ei välittänyt tuon taivaallista. Itse kuvittelin, että se olisi muistanut ja reagoinut, mutta eihän nyt Oona...
Pimeä huone -testissä on todellakin melkein säkkipimeä huone, jonka lattialla oli mm. pressu. Esteenä oli pari sermiä, joiden taakse minun piti mennä odottelemaan koiran reaktiota. Yhden sermin vierellä oli toinen tuomareista, toinen tuomareista päästi koiran hetken kuluttua perääni. Itse testin aikana ajattelin, ettei tämä nyt mennyt ihan niinkuin piti sillä Oona jäi ovensuuhun. Itseasiassa olin kuvitellut, että Oona olisi marssinut suoraan luokseni. Testikuvauksessa kuitenkin kerrotaan, että tärkeintä ei ole missä ajassa koira suoriutuu huoneen poikki vaan pääasia on, että koira liikkuu ja toimii koko ajan. Ja mitä tekee minun Oonani. HAUKKUU! KOMENTAA! "Mamma heti tänne! Minä en ole tulossa sinne! Tule TÄNNE!" Minä pyysin huoneen perältä, että tule tänne ja koira riiteli vastaan. Tuomari sanoi, ettei kyse ollut pelokkuudesta, sillä koira ei arastellut yhtään pressupintaa vaan hyvin määrätietoisesti oli teputtanut paikallaan (polkenut jalkaa maahan, kuten kotona... eh...) ja käskytti Mammaa esiin. Tuomari oikeastaan todeten sanoi, että tää koira taitaa käskyttää kotonakin... :D
Terävyyttä mitattiin testillä, jossa Oona laitettiin lyhyeen remmiin seinään kiinni ja minä poistuin paikalta. Pian esiin tuli uhkaileva tuomari. Tuomari sanoi, että Oona halusi oikeastaan sulkea silmänsä ja olla kuin mitään ei olisikaan. Oona palautui nopeasti, antoi tuomarin käsitellä ja sykekin oli ihan ok pelottelun jälkeen.
Lopuksi oli vielä suhtautuminen ampumiseeen. Laukausvarma, kuten uskoinkin.
Tuomarin kommentteina oli mm. "hyvin tyypillinen afgaaninarttu", "taisi olla tälle koiralle vain vähän erilainen iltapäiväkävely" ja "hermorakenne kyllä on kunnossa".
Lisäksi minulle aivan uutta (:D) oli Oonassa se, että se kuulemma todellakin ajattelee, ennenkuin toimii. Tuomarit sanoivat, että jokaisessa kohdassa koirasta näki, että NYT se tekee jotain. Häntä nousi pystyyn ja ryhti nousi juuri ennenkuin se toimi.
Testin yhteispistemäärä oli 155, josta osasuoritukset menivät seuraavasti:
TOIMINTAKYKY +1 kohtuullinen
TERÄVYYS +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU +1 Pieni
TAISTELUHALU +2 Kohtuullinen
HERMORAKENNE +1 Hieman rauhaton
TEMPERAMENTTI +2 Kohtuullisen vilkas
KOVUUS +1 Hieman pehmeä
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ Laukausvarma
Kyllä, Mamma on Noonasesta todella ylpee! ♥
Perustietoa luonnetestistä löytyy mm. täältä:
http://www.dogsports-online.com/lte/esittely.htm
Kyllä jänskätti ajella, mielessä ehti käydä kaikenlaista! Mutta 12 tuntia ja 600 km myöhemmin allekirjoittanut on yhtä hymyä, sillä Oona suoritti testin erittäin mallikelpoisesti. ♥
Juuri ennen meidän vuoroamme testiä suorittanut afgaani pelästyi räminätynnyriä todella paljon ja minä nieleskelin itkua, mihin ihmeeseen minä olen tyttöäni tuomassa. Että siitä lähdettiin...
Laitan videon Oonan testisuorituksesta esille, kunhan löydän datakaapelin jostain... Lämmin kiitos Tuuli Koivumäelle kuvaamisesta!
Testi alkoi tuomarin tervehtimisellä, hän kyseli koirasta perusjuttuja ja lopuksi rapsutteli Oonaa, joka vasta pienten kehujen jälkeen astui itse askeleen hillitysti eteenpäin. Hyvin tyypillistä afgaanille tietysti.
Seuraavaksi oli leikkituokio Oonan lempparilelulla, kuminauhan päässä olevalla ketunkarvalla. Vaan blaah niinq1! Vähän Mamman mieliksi Oona käytti karvaa suussa, mutta siinä se. Nyt ei jaksanut innostua. Mutta sanoinkin tuomarille, että tää riippuu nyt sitten ihan tuulen suunnasta...
Seuraavaksi oli kelkkakoe, jossa koiraa kohti vedettiin narulla kelkan päälle kyhättyä ihmishahmoa. Oona reagoi hahmoon lähes välittömästi, mutta kun kelkka pysähtyi, Oona meni omatoimisesti melkein välittömästi katsomaan, mikä kumma se oli. "Kelkan pesä" eli mistä kelkka lähti liikkeelle, ei kiinnostanut laisinkaan ja kun vielä käveltiin kerran kelkan ohi, Oona taisi tuumata, että tuo nyt on jo nähty.
Seuraavassa osiossa kävelin Oonan kanssa eteenpäin, kun sermin takaa tuli esiin uhkaavasti lähestyvä tuomari, keppiä heilutellen. Jälleen Oona reagoi heti, murinalla ja lopulta haukulla jota ensin urheasti teki edessäni. Kun tuomari vain lähestyi, Oona siirtyi taakseni. Kun tuomari heitti kepin pois ja alkoi jutella ystävällisesti, Oona ei olisi halunnut tulla pois selkäni takaa. Siinä vaiheessa jätin koiran tuomarille ja menin pienen matkan päähän. Kutsuttaessa Oona tuli hienosti suoraan luokse. Heh, se kyllä rimpuili heti perään, mutta tuomari odotti, kunnes Oona antoi silitellä.
Mm. temperamenttia kuvattiin testissä, jossa koiran tuli kävellä pitkällä hihnalla (=tilaa reagoida) kanssani kapeahkoa lauta-aidan reunustamaa kujaa pitkin. Juuri kun koira oli ohittanut haalarimytyn, se kiskaistiin vinssin avulla ihmismuotoon. Jos koira halusi, se sai käydä nuuskimassa heti haalaria. Oona reagoi ryntäämällä eteenpäin, mutta ei juuri jäänyt miettimään asiaa. Kuten yleisöstä sanottiin testin jälkeen: "häntä nousi heti takaisin ylös."
Heti kujan jälkeen peräämme laskettiin vierimään telineeltä rämisevä tynnyri. Jälleen Oona reagoi aivan oikeaoppisesti pakenemalla, mutta ei sinkoillut sinne tänne vaan melkein heti kääntyi katsomaan, mikä juttu se oli. (Niin, eihän se kotonakaan juuri reagoi, vaikka makaa keittiön lattialla jaloissa ja multa putoaa pelti pään viereen...)
Vielä sama kierros ilman häiriöitä ja tarkkailtiin, kuinka koira on palautunut. Oona ei välittänyt tuon taivaallista. Itse kuvittelin, että se olisi muistanut ja reagoinut, mutta eihän nyt Oona...
Pimeä huone -testissä on todellakin melkein säkkipimeä huone, jonka lattialla oli mm. pressu. Esteenä oli pari sermiä, joiden taakse minun piti mennä odottelemaan koiran reaktiota. Yhden sermin vierellä oli toinen tuomareista, toinen tuomareista päästi koiran hetken kuluttua perääni. Itse testin aikana ajattelin, ettei tämä nyt mennyt ihan niinkuin piti sillä Oona jäi ovensuuhun. Itseasiassa olin kuvitellut, että Oona olisi marssinut suoraan luokseni. Testikuvauksessa kuitenkin kerrotaan, että tärkeintä ei ole missä ajassa koira suoriutuu huoneen poikki vaan pääasia on, että koira liikkuu ja toimii koko ajan. Ja mitä tekee minun Oonani. HAUKKUU! KOMENTAA! "Mamma heti tänne! Minä en ole tulossa sinne! Tule TÄNNE!" Minä pyysin huoneen perältä, että tule tänne ja koira riiteli vastaan. Tuomari sanoi, ettei kyse ollut pelokkuudesta, sillä koira ei arastellut yhtään pressupintaa vaan hyvin määrätietoisesti oli teputtanut paikallaan (polkenut jalkaa maahan, kuten kotona... eh...) ja käskytti Mammaa esiin. Tuomari oikeastaan todeten sanoi, että tää koira taitaa käskyttää kotonakin... :D
Terävyyttä mitattiin testillä, jossa Oona laitettiin lyhyeen remmiin seinään kiinni ja minä poistuin paikalta. Pian esiin tuli uhkaileva tuomari. Tuomari sanoi, että Oona halusi oikeastaan sulkea silmänsä ja olla kuin mitään ei olisikaan. Oona palautui nopeasti, antoi tuomarin käsitellä ja sykekin oli ihan ok pelottelun jälkeen.
Lopuksi oli vielä suhtautuminen ampumiseeen. Laukausvarma, kuten uskoinkin.
Tuomarin kommentteina oli mm. "hyvin tyypillinen afgaaninarttu", "taisi olla tälle koiralle vain vähän erilainen iltapäiväkävely" ja "hermorakenne kyllä on kunnossa".
Lisäksi minulle aivan uutta (:D) oli Oonassa se, että se kuulemma todellakin ajattelee, ennenkuin toimii. Tuomarit sanoivat, että jokaisessa kohdassa koirasta näki, että NYT se tekee jotain. Häntä nousi pystyyn ja ryhti nousi juuri ennenkuin se toimi.
Testin yhteispistemäärä oli 155, josta osasuoritukset menivät seuraavasti:
TOIMINTAKYKY +1 kohtuullinen
TERÄVYYS +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
PUOLUSTUSHALU +1 Pieni
TAISTELUHALU +2 Kohtuullinen
HERMORAKENNE +1 Hieman rauhaton
TEMPERAMENTTI +2 Kohtuullisen vilkas
KOVUUS +1 Hieman pehmeä
LUOKSEPÄÄSTÄVYYS +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
LAUKAUSPELOTTOMUUS +++ Laukausvarma
Kyllä, Mamma on Noonasesta todella ylpee! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti