Oona aloitti huudon jo siinä vaiheessa, kun auto pysähtyi ja se kuuli mönkkärin äänen ja näki ihmiset ja koirat pellon laidalla. Se tiesi välittömästi, mitä tänne oltiin tultu tekemään. Ovesta se yritti rynniä väkisin pellolle, vaikka yleensä se odottaa lupaa hypätä alas. Ja sitten kun yritettiin lähteä peltoa kohti vuoronumeroa laittamaan, koiralla oli julmettu nelivetoryömiminen päällä.
Omega puolestaan oli niin ÄÄÄÄÄRETTÖMÄN iloinen ja onnellinen, kun joka puolella oli suukoteltavia ihmisiä ja uusia ystäviä, kaikki olisi pitänyt päästä tervehtimään! HyppypoNppu hyppypoNppu... Siinähän sitä oli pitelemistä.
En ihan muistanut, mitä sirkusta kahden koiran kanssa kulkeminen on harjoituspaikalla... Autolta oltiin kuljettu vajaa 200 metriä, kun allekirjoittaneella olivat kädet jo maitohapoilla.
Mutta sitten Omega vakavoitui.
Mikä on tuo juttu, mikä vilistää pellolla?! Ja kaikki kaveritkin sinne tiiviisti tuijottivat, osa huusi ja riuhtoi perään. Unohtui Omeltakin pomppimiset ja pikkulikka oli ihan tohkeissaan! Ja kun isosisko Oonakin vain huusi ja yritti sen muovipussin perään, niin senhän TÄYTYI olla jotain äärettömän mielenkiintoista.
Itse harjoitussuoritukset onnistuivat molemmilta oikein mainiosti.
Oonalle vaihdoin vieheeksi oman ketunkarvan, jotta saaliina on jotain muuta kuin muovisuikaleen härpäkkeitä. Koiraa lähettäessäni olin lentää nenälleni, Oona kun melkein ryömi eteenpäin matalana vetäessään ja olipahan vaikea pidellä. Olisi pitänyt kehua enemmän, mutta lähinnä ulos tuli ähkäisyjä, kun yritin pitää tasapainoni... XD
Viimein liikkeelle! Alun Oona otti hyvin ja sitten tapahtui se suurin ihmetyksen aihe: Viehe kulki kohti pellon nurkkaa, jossa se kiersi pienen puun ja jatkoi reunaa myöten vasemmalle. Ja Oonapa ei ennakoinut ja juossut viehettä vastaan, vaan täysin oikeaoppisesti seurasi nurkkaa myöten! Koska ennen tuollaista on tapahtunut? 4 vuotta sitten? Olin aidosti hämmästynyt ja varsin tyytyväinen: tauko on todella tehnyt hyvää. Mutkan Oona otti vähän varovaisesti ja kysymys lähinnä kuuluu, muistaako se viime kesän tiukan mutkan volttaukset vai onko jossain lihasjumeja?
Lopun se tuli myös hyvin, tosin loppupätkällä juoksussa näkyi parin viimekuukauden löysäilyt ja lihaksissa varmasti tuntui. Mutta matka oli oikein passeli, kuten etukäteen ajattelinkin. Tuollaista pätkää se juoksee helposti Omegan kanssa rallia ja sikäli ei joutunut juosta loppua "verenmaku suussa". Viehe pysähtyi ja Oona tarrasi kiinni karvaan. Mä otin karvasta kiinni myös ja Oona taisteli vastaan, vaikka mä miten riepottelin ja nostelin. Oona palautui juoksusta oikein hyvin, suurin puuskuttaminen loppui nopeasti ja se otti vesiannoksen aina tarjotessa.
HIENOA OONA!
Omegalle otettiin ensimmäiset vedot käsivetovieheellä maastotreenien lopuksi.
Ensimmäinen veto oli melko lyhyt, ihan että näkee, miten koira reagoi. Omega seisoi korvat pystyssä ja vähän ihmeissään katseli, mikä on tuo juttu. Kun viehe nykäistiin liikkeelle, Ome empi hetken (siis sekuntin luokkaa...), mutta sitten hieman Mamman avustuksella lähdettiin yhdessä perään.
Toinen veto oli pidempi ja Omega tiesi nyt homman nimen. Se seisoi jännittyneenä, kun kysyin "mikä sssshiellä on?? Onko sssshe kissssha?" Se lähti oikein hyvin perään ja nyt juoksussa ei näkynyt yhtään epäröintiä. Vieheelle se vähän antoi kyytiä, mutta toisaalta ne siellä kauempana odottelevat uudet kaverit olisivat kiinnostaneet myös... Jätimme toistot siihen, sillä koiralla oli ollut jonkin verran jo odottelua ja energiaa oli varmasti kulunut yleiseen töhöttämiseen. Viikonloppuna on luvassa lisää käsiviehetreeniä, nyt rauhallisessa ympäristössä, jotta koira voi keskittyä siihen omaan työhönsä.
Aurinkoa ja lämmintä, samanhenkistä ja mukavaa seuraa, innokkaita ja kauniita koiria. Ei hassumpi harrastus. :)
ps. Ilmoitusluontoisena juoruna, että Omegalla taitaa olla jotain sutinaa Onyx-afgaanin kanssa. Onyx nuoli Omegan korvat hyvin huolella, moneen kertaan ja ai että kun Omega oli niiiiiiin coolisti, silmiään siristellen ja oikein tärkeän näköisenä. ♥
Omega puolestaan oli niin ÄÄÄÄÄRETTÖMÄN iloinen ja onnellinen, kun joka puolella oli suukoteltavia ihmisiä ja uusia ystäviä, kaikki olisi pitänyt päästä tervehtimään! HyppypoNppu hyppypoNppu... Siinähän sitä oli pitelemistä.
En ihan muistanut, mitä sirkusta kahden koiran kanssa kulkeminen on harjoituspaikalla... Autolta oltiin kuljettu vajaa 200 metriä, kun allekirjoittaneella olivat kädet jo maitohapoilla.
Mutta sitten Omega vakavoitui.
Mikä on tuo juttu, mikä vilistää pellolla?! Ja kaikki kaveritkin sinne tiiviisti tuijottivat, osa huusi ja riuhtoi perään. Unohtui Omeltakin pomppimiset ja pikkulikka oli ihan tohkeissaan! Ja kun isosisko Oonakin vain huusi ja yritti sen muovipussin perään, niin senhän TÄYTYI olla jotain äärettömän mielenkiintoista.
Itse harjoitussuoritukset onnistuivat molemmilta oikein mainiosti.
Oonalle vaihdoin vieheeksi oman ketunkarvan, jotta saaliina on jotain muuta kuin muovisuikaleen härpäkkeitä. Koiraa lähettäessäni olin lentää nenälleni, Oona kun melkein ryömi eteenpäin matalana vetäessään ja olipahan vaikea pidellä. Olisi pitänyt kehua enemmän, mutta lähinnä ulos tuli ähkäisyjä, kun yritin pitää tasapainoni... XD
Viimein liikkeelle! Alun Oona otti hyvin ja sitten tapahtui se suurin ihmetyksen aihe: Viehe kulki kohti pellon nurkkaa, jossa se kiersi pienen puun ja jatkoi reunaa myöten vasemmalle. Ja Oonapa ei ennakoinut ja juossut viehettä vastaan, vaan täysin oikeaoppisesti seurasi nurkkaa myöten! Koska ennen tuollaista on tapahtunut? 4 vuotta sitten? Olin aidosti hämmästynyt ja varsin tyytyväinen: tauko on todella tehnyt hyvää. Mutkan Oona otti vähän varovaisesti ja kysymys lähinnä kuuluu, muistaako se viime kesän tiukan mutkan volttaukset vai onko jossain lihasjumeja?
Lopun se tuli myös hyvin, tosin loppupätkällä juoksussa näkyi parin viimekuukauden löysäilyt ja lihaksissa varmasti tuntui. Mutta matka oli oikein passeli, kuten etukäteen ajattelinkin. Tuollaista pätkää se juoksee helposti Omegan kanssa rallia ja sikäli ei joutunut juosta loppua "verenmaku suussa". Viehe pysähtyi ja Oona tarrasi kiinni karvaan. Mä otin karvasta kiinni myös ja Oona taisteli vastaan, vaikka mä miten riepottelin ja nostelin. Oona palautui juoksusta oikein hyvin, suurin puuskuttaminen loppui nopeasti ja se otti vesiannoksen aina tarjotessa.
HIENOA OONA!
Omegalle otettiin ensimmäiset vedot käsivetovieheellä maastotreenien lopuksi.
Ensimmäinen veto oli melko lyhyt, ihan että näkee, miten koira reagoi. Omega seisoi korvat pystyssä ja vähän ihmeissään katseli, mikä on tuo juttu. Kun viehe nykäistiin liikkeelle, Ome empi hetken (siis sekuntin luokkaa...), mutta sitten hieman Mamman avustuksella lähdettiin yhdessä perään.
Toinen veto oli pidempi ja Omega tiesi nyt homman nimen. Se seisoi jännittyneenä, kun kysyin "mikä sssshiellä on?? Onko sssshe kissssha?" Se lähti oikein hyvin perään ja nyt juoksussa ei näkynyt yhtään epäröintiä. Vieheelle se vähän antoi kyytiä, mutta toisaalta ne siellä kauempana odottelevat uudet kaverit olisivat kiinnostaneet myös... Jätimme toistot siihen, sillä koiralla oli ollut jonkin verran jo odottelua ja energiaa oli varmasti kulunut yleiseen töhöttämiseen. Viikonloppuna on luvassa lisää käsiviehetreeniä, nyt rauhallisessa ympäristössä, jotta koira voi keskittyä siihen omaan työhönsä.
Aurinkoa ja lämmintä, samanhenkistä ja mukavaa seuraa, innokkaita ja kauniita koiria. Ei hassumpi harrastus. :)
ps. Ilmoitusluontoisena juoruna, että Omegalla taitaa olla jotain sutinaa Onyx-afgaanin kanssa. Onyx nuoli Omegan korvat hyvin huolella, moneen kertaan ja ai että kun Omega oli niiiiiiin coolisti, silmiään siristellen ja oikein tärkeän näköisenä. ♥
1 kommentti:
Onyx lähettää paljon pusuja ja muutaman kevyen näykkäisyn niskaan uudelle ihastukselleen Omegalle :)
Lähetä kommentti