Unten mailla

Allekirjoittaneella on viimeinen viikko mennyt huonoilla yöunilla ja ellen ole ollut valmiina valveilla, olen herännyt pieniinkin rapsauksiin. Mutta voi mitä näytelmiä välillä saakaan seurata!

Yleensäkin Oona uneksii herkästi. Muutama minuutti sen jälkeen kun on nukahtanut, jalat alkavat vipattaa, viikset väpättää. Yöllä heräsin pieneen "vyh vyh vyh vyyyyyh" ja "ih ih ih iiiiih" ääntelyihin ja koiran jalat sätkivät vimmatusti. Oona nukkui lattialla, vieressään kaksi kissaboxia, joiden päällä oli vielä silitysrauta ja sumutepullo. Unessa meno kävi kovaksi ja koira potkaisi pinoa, jolloin sai koko pinon niskaansa. Hetken aikaa se oli ällistynyt, että kukamitähän? Ei tosin tehnyt elettäkään noustakseen, vaan päätä hieman unisena nosti ja ympärilleen katseli. Sitten laittoi vain pään takaisin lattiaan ja jatkoi unia, silitysraudan ja boxin edelleen ollessa jalkojen päällä.

Hieman myöhemmin saman aamuyön tunteina koira oli tullut viereeni nukkumaan ja taas heräsin, kun alkoi kuulua tuttu vyh vyh vyyyyyn ja jalat tekivät taas työtä. Yhtäkkiä koira säpsähti ja kups vain, kun se lensi lattiaan siitä reunalta. Taas sieltä nousi istumaan ällistyneen näköinen koira. Sen silmät olivat tosin sikkaralla ja Oona maiskutteli unisena katsellen ympärilleen, mitä ihmettä taas tapahtui. Neitikoira yritti pompata takaisin sänkyyn, mutta hyppy meni ihan harakoille ja se tömähti reunaan rinta edellä, tasapaino meni ja taas se makasi lattialla. Oona huokaisi syvään, keskittyi ja viimein ponkaisi sängylle asti. Normaaliin tapaan se otti kolme pyörähdystä vasempaan, sitten toiset kolme oikeaan, ennenkuin lysähti syvästi huokaisten makuulle.

Muistan joitain vuosia sitten, kun Edi ja Oona nukkuivat vierekkäin. Oona aloitti unissaan tuon vyh vyh-ääntelyn, johon Edi heräsi ja luuli, että Oona oli nähnyt jotain ja haukkuen juoksi ikkunaan. Jolloin Oona heräsi ja luuli, että Edi näki jotain ikkunassa ja juoksi haukkuen sinne myös. Josta Edi innostui vielä lisää ja siinähän meni pieni hetki, ennenkuin sain koirille selvitettyä, että kukaan ei ole tulossa yhtään mistään. Siinä kaksi pöllähtänyttä seisoivat ja ihmettelivät, mitä juuri oli tapahtunut. Edi vielä takaisin sängylle mennessään sanoi hiljaa "vuh", (="mutta kun...")

Ja sekin on jäänyt niin hyvin mieleen, kun Edi otti päiväuniaan sohvalla ja syvässä unessaan alkoi ulvomaan. Käännyin katsomaan, mitä ihmettä, mutta koira makasi sohvalla silmät kiinni ja ihan kuono kohti kattoa ulvoi matalaa ulvontaa. Kun pari kertaa huhuilin, koira avasi silmät, ulvonta loppui kuin seinään ja Edi oli kertakaikkisen hämmästynyt. Katseli ympärilleen, ihmetteli ja katseli vielä. Ei voinut pieni koira käsittää, mitä oli juuri tapahtunut.

Vaan onnistuu se meillä kissoillakin. Kerran Viivi nytkähteli, viikset väpättivät ja tassut tärisivät. Yhtäkkiä sen karvat nousivat pystyyn koko selän matkalta hännänpäähän saakka ja se alkoi (edelleen täydessä unessa, siinä kerällä nukkuessaan) sähistä. Nenä oli ihan kurtussa, hampaat näkyvissä ja voi sitä sähinää! Ei todellakaan tullut mieleeni herättää kissaa kädellä silittelemällä, vaan menin kauemmaksi ja kutsuin Viiviä nimeltä. Kissa pompahti metriä korkealle ja oli ihan täydessä taisteluvalmiudessa. Ja voi taas kissan ihmetystä, kun näkyvillä ei ollutkaan mitään tavallisesta poikkeavaa. Hyvin hämmentyneenä se alkoi pestä turkkiaan ja vielä varmuuden vuoksi katsoi ympärilleen aina välillä, ettei unen mörkö ollut lähettyvillä.

Hassua, että edelleenkin joillain ihmisillä on vankka käsitys siitä, etteivät eläimet näe unia.