Hieno Neitikoira! ♥

Tänä aamuna koin sellaisen ihmeen afgaanini kanssa, että se on pakko kertoa. Ihan rehellisesti en ikinä olisi uskonut, että tällaista voi tapahtua, etenkään Oonan kanssa.

Oonalle ruoka on elämä, elämä yleensä ruokailua varten. Joka aamu nyt reilun viiden vuoden ajan on sama "taistelu". Kun olen annostellut kissoille aamuruuan, saan silmät selässä vahtia, ettei koira mene ruokailemaan myös. Ei siinä sen kummempia kahinoita tule, siellä kupilla on vain yksi (iso) suu enemmän ja kissoille ei käytännössä jää mitään.

Oonan kanssa on jo pitkään ollut tapana, että vasta luvan saatuaan se saa mennä omalle kupilleen. Vajaan sekunnin paikallaolosta lähdettiin, nykyään se makaa/istuu, kunnes sanon "ole hyvä". Tätä ei opeteltu brassailun tai kyykyttämisen takia, vaan ihan sen vuoksi, että Neitikoiralle täytyi saada malttia ruokailuun. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun se nuorempana hyppi kupin nurin kun olin laskemassa sitä eteen tms.
Samoin on yritetty sitä, että vasta luvan saatuaan saa mennä syömään kissanruuan rippeet.

Niin, tänä aamuna. Komensin koiran istumaan keittiössä ja siihen se jäi paikalleen tuijottamaan hypnotisoituneena, kun kissat ruokailivat. Itse valmistauduin töihin lähtöön, sekä laitoin kenkiä jalkaan ja eteisessä remmi kädessä huutelin, jotta aamupissalle pitäisi. Ulkoilu on toinen asia, mistä Oona pitää yli kaiken ja ehdin jo ärsyyntyä, että siellä se varmaan taas tyhjentää kissankuppia, kun selkäni käänsin, kun ei kerta jo ole vierellä.

Vaan vielä mitä. Keittiössä koira edelleen istui samalla paikallaan ja tuijotti nyt lautasella olevia jämäpaloja, kun kissat olivat lopettaneet ja hävinneet kuka minnekin. Se nytkähteli, mutta pysyi paikallaan ja niin mä hämmästyneenä kuiskasin: "Ole hyvä" ja koira syöksyi kupille tiskaamaan.

!!!
Mun koira, minun Oonani pysyi paikalla käskystä usean minuutin! Vaikka en ollut huoneessa! Vaikka edessä oli kissanruokaa! Vaikka kissat olivat jo päättäneet ruokailun! Minun Oonani odotti, että sai luvan mennä syömään!

Mitä kaikkea muuta tuolle onkaan mahdollista opettaa, jos tässä ruokailuasiassa on tultu tähän pisteeseen? Wau.

Juu, olen tietoinen, että huomenna saattaa taas ensimmäinen annos kissanruokaa mennä väärään suuhun, jos en pidä varaani, mutta tämä oli jotain niin speciaalia, jotta tästä pitää iloita ihan kunnolla. :) Minun hieno Neitikoirani! ♥