Noh, Unna oli ravistellessaan lyönyt häntänsä johonkin ja hännänpää oli auki. Verta makkarissa ihan joka puolella, puoltatoista metriä korkealla päätyseinässä nättiä pärskettä. Sen saa pesemällä pois, mutta voi kurjuus tuota kovan onnen häntää! Koska se oli vielä aamullakin verinen ja kosketusarkakin, niin tietysti jäätiin kotiin. Hiukan meinasi harmittaa, mutta pahin ketutus on jo laantunut.
Ai niin, sananen pesuhetkestä. Olen pessyt afgaaneja vuodesta -92.
Nyt hoitoainevettä koiraan sivellessä mä ihmettelin, miten se vaahtoaa, kun ei pitäisi.
Ahaa... en ollut huuhdellut koirasta shampoovesiä ollenkaan siinä välissä! :D Onneksi oli suht puhdas koira, joten huuhtelin sitten kaikki kerralla.
Ja oikein hyvä tuli! :D
Tässä tosin sitten on pompuloitu ja sidottu sekä korvat, että häntä...
Mutta onneksi vaiva ei ole vakava ja Unnaa ei häiritse lainkaan. Omegan kanssa on rallannut pihassa viikonlopun aikana tuon tuosta. Sukelsi muuten aika tyylillä, kun jotenkin se tassu luisti alta, kun yritti taittaa greyn perään. :D
Välillä pysähtyivät vetämään henkeä ja hengailemaan.
...kunnes taas... :D
Tämä on ihan mahtis, kannattaa klikata isommaksi. :D
Oona puuttuu kuvista, kun mummokoira halusi melko pian takaisin tuvan lämpöön.
Oona parantui erinomaisesti leikkauksesta, jo seuraavana päivänä oli täysin oma itsensä. Ihan on pitänyt toppuutella mummoa menohalujensa kanssa!
Oona parantui erinomaisesti leikkauksesta, jo seuraavana päivänä oli täysin oma itsensä. Ihan on pitänyt toppuutella mummoa menohalujensa kanssa!
Ikävä kyllä patologin tuloksissa oli huonoja uutisia, yksi nisäkasvaimista oli ollut pahalaatuinen, maligni. Kaikki kasvaimet oli poistettu riittävällä marginaalilla, joten nyt ei voi muuta kuin seurata tilannetta.
Jotain lohtua on siinä, että mummokoira ei tilanteesta tiedä. Kellon voi tarkistaa sen perusteella, milloin Oona alkaa muistuttamaan, että iltaruuan aika lähestyy. On tosiaan ollut varsin pirteä ja iloinen. Rakas mummukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti