tiistai 3. joulukuuta 2013

Unna edestä, Unna takaa...

Vihdoin kuulumisia!

Reilu viikko on nyt vierähtänyt ja onhan tässä ollut menoa ja meininkiä. Hyvässä mielessä.
Pikkuhiljaa osataan remmissä kävellä suunnilleen samaan suuntaan kaikki, mutta onhan ne remmit välillä solmussa. Ja aatella, että kun Unna-tyttönen, 9vkoa, osaa odottaa kauniisti ruokaa istuen! Se tulee siltä ihan luonnostaan, josta olen nyt alkanut palkkaamaan. Nimensä osaa, mutta erittäin valikoiden. On hyvin itsenäistä sorttia, joten luoksetuloa pitää palkata, toistaa, palkata ja palkata. Ulkona irtoaa helposti laumasta, kun jotain mielenkiintoista näkyy.  

Pari kertaa Unna on vetänyt sängystä kaikki alas petaria myöten. Jos Unna ei pääse sängylle, niin sänky tulee Unnan luokse. :D Onneksi pissat osuvat 80%:sti paperille, eikä esim. omalle pedille. Tai mun lattialle vedetyille petivaatteille. :D

Mutta antaa kuvien kertoa, Canon on räiskännyt jonniin verran... :D

Heti sai kyllä huomata, että afgaanimaiseen tapaan tahtoa löytyy ja jääräpäisyyttä myös. Sohvalle ei päästä vielä hyppäämällä, mutta kiipeämällä Unna onnistuu joskus. Jos muksahtaa lattialle sen kahdeksannenkin yrityksen jälkeen, se alkaa äristen purra sohvan nurkkaa: "Tyhmä sohva, tyhmä tyhmä sohva!"
 


















Kissoihin on tutustuttu toistaiseksi ihan sievästi. Ekana iltana Viivi tuli ihan samalle piimäkupillekin. Nyt Unna on välillä yrittänyt antaa vauhtia, mutta toistaiseksi on tultu itkun kanssa takaisin, kun on saanut piikkikintaasta. Välillä tekee kuitenkin niin mieli mennä morjestamaan, jolloin Unna pyyhkii tassullaan jo valmiiksi nenää. "Kohta kirpaisee, aijai, kun kohta kirpaisee, lähestyn silti!"

 












Omegan kanssa sopivat samalle sohvalle jo toisena päivänä. 
 











 












Omega on ollut vähän hämmentynyt pennun tulosta. Hirvittävän kiinnostunut, mutta toisaalta loikki naskaleita karkuun ensimmäiset päivät. ...kunnes sitten.... :) 


 


















Ulkona Omega meinaa hieman kuumua liikaa ja ottaa vähän liian lujaa pentua kiinni, mutta aika hyvin tottelee mun ärjähdyksiä. Ja myös kuuntelee sitten kuitenkin Unnaakin: jos se parahtaa (joskus jo valmiiksi), niin grey loikkaa yli ja jatkaa matkaansa. Jolloin Unna kiitää perään. 

Herttinen, miten on vaivatonta pennun kanssa, kun on oma takapiha! Edes tuollainen pikkuruinen. Kun pentu pyörähtelee pissahätää, niin nakkaat ovesta. Kun alkaa aamu-iltapäivä-alkuilta-iltavillit, niin nakkaat ovesta. 

Luulin, että aitaus on pennunpitävä, mutta niin se eräs aamu pikkuafgaani löysi pienen kolosen josta avautui suuri ja mielenkiintoinen maailma! Olin päästänyt Unnan aamulla takapihalle ja aloin vasta sitten itse pukeutua ajatuksena liittyä seuraan. Samalla sekunnilla näin pennun kirmaavan aidan toisella puolella, joten ei kun kengät jalkaan ja perään. ....alusvaatteisillani. Kello oli vasta kuusi aamulla, joten toivakseni tätä showta ei kovin moni nähnyt. Melko piristävää, oli kuitenkin -8 pakkasta!

Mutta voi sitä vauhdin hurmaa! 
Vaan kohtapa alkaa olla loikka sellainen, ettei enää ehdi edes kiihdyttää, kun tulee aita vastaan. Mutta suurimmat hepulit taltuttanee. 
 












Oona sanoi kolmantena päivänä ulkoillessamme Unnalle, että sä oot tosi jees, leikitään! 
 








Unna vähän säikähti, kun yleensä äreähkö Semimummo tohkeissaan örähteli ja loikki ympärillä.
Mutta niin oonamaista, niin kovin oonamaista! On/Off, välimuotoja ei ole. :D

Ja sitten toissapäivänä pentu oli ihan yhtäkkiä tosi kiva sisätiloissakin. Oona esitti parhaat rallinsa, pentu perässä. Eteiskäytävästä makkariin, makkarista olkkarin sohvan kautta eteiskäytävään. Nyt Unna oli heti messissä ja yhteinen sävel löytyi välittömästi. :)
(Omegan kanssa tuota rallia ei harrasteta, koska se on Oonan mielestä paheksuttavaa. :D)















Muuten vain hassu kuva, kun Unna kuuntelee tarkasti. :D













Aika harvoin se on paikallaan hereillään, joten yksi posekuvakin. :D














On se sievä. :)
(Joko olen kertonut, miten kertakaikkiaan yllätin itsenikin tuon pentupannan kanssa? On niin pinkki ja on strassia siellä ja täällä. :D )



Isosiskojen kanssa :) 
Viikko sitten Oonalle oli ihan samantekevää, missä pentu menee, ignoorasi tämän täysin. Nyt lenkillä se selvästi katseellaan seuraa nyt, paitsi minua ja Omegaa, myös Unnaa. Pentu on siis otettu virallisesti laumanjäseneksi. :)













"Heyyy, wait for meeeee!"













Vielä muutamat rallatuskuvat tältä päivältä. Aurinko paistoi, mutta pilvien takana, joten vähän oli hämyistä ottaa kuvia. Mutta se on pieni niin vähän aikaa, joten laatua ei nyt tuijoteta.






Ei kommentteja: