Jälleen hiekkakuoppailukuvia. Koira juoksee oikealle, koira juoksee vasemmalle. :D Sori, näitä tulee tässä blogissa olemaan vielä n-kappaletta. Minä en kyllästy katsomaan (enkä kuvaamaan), toivottavasti kuvista välittyy myös koirien riemu ja hauskanpito.
Parhautta! ♥
Nämä nauttivat aakeesta laakeesta, mutta kyllä hiekkakuopan jyrkät seinämät saavat ihan höpöiksi. Niissä vain on kiva pinnistellä huipulle ihan täysiä, kikkailla alamäkeen lasketellessa ja kokeilla omia rajojaan.
Etenkin Omegan meno on niin kevyttä, kadehdittavaa jopa! Mahtaa olla upea tunne, kun voi ylämäkeenkin kiitää noin vaivattomasti. Minulla henki salpaa muutaman metrin jälkeen. Kyllä, yritin juosta upottavaa rinnettä ylöspäin. :D Olo oli kuin ryhävalaalla kuivalla maalla, kun grey lasketteli pitkällä, vaivattomalla loikalla ohitseni ja huomasin sen hölkkäävän. :D
Omega löysi kepin ja sitä oli kiva heitellä ja ottaa kiinni.
Huomaa pitkät sylkivanat keppiin saakka... XD
Hepulin jälkeen on hiekkaa korvat, silmät täynnä...
Tässä on NIIN loistava esimerkki afgaanin ennakoimisesta ajotilanteessa. Maastokisoissa tuloksena olisi 0 pistettä, mutta niin vain joutui 2x nopeampi grey laittaa tossua välillä tosissaan toisensa eteen, kun afgaani olikin yhtäkkiä nenän edessä.
Kuvassa Omega paahtaa täysiä karkuun mäelle, Oona täysiä mäkeä alas ja jatkoi tuosta tasamaalla Omegan suuntaan. Oona ennakoi aivan oikein ja grey viilettikin mutkan takana mäkeä melkein syliin. Oona tietää, ettei se pärjää suoralla Omegalle ja kompensoi tilannetta mielettömän hyvin ihailtavalla ajattelulla ja taktikoinnilla.
Oona näyttikin ihan täysveriseltä metsästäjältä saparoissaan ja pinkissä niittipannassaan. :D
...vaikka olisihan tuota voinut joku vieras vaikka vähän säikähtääkin...
Kuten huomaa, turkkia on varsin kiitettävästi. Vähän on välillä puhalluttanut, kun turkista löytyy kaikkea mahdollista ns. kuivankelin lenkinkin jälkeen. Nyt on parissa viikossa pesty koiraa ehkä enemmän, mitä koko talvena yhteensä...
Juu, Oonalle on ostettu materiaali metsähaalaria varten. Pitäisikin ottaa kohta kone esille...
Jotenkin söpö kuva Omegasta tähyilemässä heinikossa.
Eilen minulta kysyttiin, onko tämä espanjanvinttikoira. Ei ole, tämä on grey.
Seuraava ihminen 15 minuutin kuluttua: Onko tämä ylikorkea whippet. Ei ole, tämä on grey. :D
Pointsit vinttikoirarotujen tietämyksestä, ja kyllähän tuo äkkiseltään menisi molempiin raameihin. :D
Harmillista, ettei loikan korkeus oikein erotu tässä kuvassa. Omega leijaili paikaltaan ponkaisten keposesti muutaman metrin loikan, korkeutta parhaimmillaan liki metri. :)
Lopuksi perinteiset lätäkkökahlajaiset. Me olemme kevättä jäljessä, sillä Oona ei ole vielä käynyt "pudottamassa talviturkkiaan". Kyllä se lätäköissä on makoillut, mutta järvi- tai ojavesien lähellä emme ole nyt olleet.
Parhautta! ♥
Nämä nauttivat aakeesta laakeesta, mutta kyllä hiekkakuopan jyrkät seinämät saavat ihan höpöiksi. Niissä vain on kiva pinnistellä huipulle ihan täysiä, kikkailla alamäkeen lasketellessa ja kokeilla omia rajojaan.
Etenkin Omegan meno on niin kevyttä, kadehdittavaa jopa! Mahtaa olla upea tunne, kun voi ylämäkeenkin kiitää noin vaivattomasti. Minulla henki salpaa muutaman metrin jälkeen. Kyllä, yritin juosta upottavaa rinnettä ylöspäin. :D Olo oli kuin ryhävalaalla kuivalla maalla, kun grey lasketteli pitkällä, vaivattomalla loikalla ohitseni ja huomasin sen hölkkäävän. :D
Omega löysi kepin ja sitä oli kiva heitellä ja ottaa kiinni.
Huomaa pitkät sylkivanat keppiin saakka... XD
Hepulin jälkeen on hiekkaa korvat, silmät täynnä...
Tässä on NIIN loistava esimerkki afgaanin ennakoimisesta ajotilanteessa. Maastokisoissa tuloksena olisi 0 pistettä, mutta niin vain joutui 2x nopeampi grey laittaa tossua välillä tosissaan toisensa eteen, kun afgaani olikin yhtäkkiä nenän edessä.
Kuvassa Omega paahtaa täysiä karkuun mäelle, Oona täysiä mäkeä alas ja jatkoi tuosta tasamaalla Omegan suuntaan. Oona ennakoi aivan oikein ja grey viilettikin mutkan takana mäkeä melkein syliin. Oona tietää, ettei se pärjää suoralla Omegalle ja kompensoi tilannetta mielettömän hyvin ihailtavalla ajattelulla ja taktikoinnilla.
Oona näyttikin ihan täysveriseltä metsästäjältä saparoissaan ja pinkissä niittipannassaan. :D
...vaikka olisihan tuota voinut joku vieras vaikka vähän säikähtääkin...
Kuten huomaa, turkkia on varsin kiitettävästi. Vähän on välillä puhalluttanut, kun turkista löytyy kaikkea mahdollista ns. kuivankelin lenkinkin jälkeen. Nyt on parissa viikossa pesty koiraa ehkä enemmän, mitä koko talvena yhteensä...
Juu, Oonalle on ostettu materiaali metsähaalaria varten. Pitäisikin ottaa kohta kone esille...
Jotenkin söpö kuva Omegasta tähyilemässä heinikossa.
Eilen minulta kysyttiin, onko tämä espanjanvinttikoira. Ei ole, tämä on grey.
Seuraava ihminen 15 minuutin kuluttua: Onko tämä ylikorkea whippet. Ei ole, tämä on grey. :D
Pointsit vinttikoirarotujen tietämyksestä, ja kyllähän tuo äkkiseltään menisi molempiin raameihin. :D
Harmillista, ettei loikan korkeus oikein erotu tässä kuvassa. Omega leijaili paikaltaan ponkaisten keposesti muutaman metrin loikan, korkeutta parhaimmillaan liki metri. :)
Lopuksi perinteiset lätäkkökahlajaiset. Me olemme kevättä jäljessä, sillä Oona ei ole vielä käynyt "pudottamassa talviturkkiaan". Kyllä se lätäköissä on makoillut, mutta järvi- tai ojavesien lähellä emme ole nyt olleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti