Tervetuloa Koponen!
Koponen on toistaiseksi hoidossa, mutta luultavasti (toivottavasti!) jää asumaan meille. Koponen on ollut rakastettu lemmikki, mutta vähän huonolla pidolla, mikä ikävä kyllä on kilpikonnien arkea. Nykyään on netti ja informaatiotulva, mutta mitä mahdettiin tietää maakilpikonnista silloin Koposen nuoruudessa? Koposella on ikää 29 vuotta, joten se on saapunut Suomeen kauan ennen CITES-todistuksia... Sen tarkempaa historiaa en ole saanut selville.
Mutta pikkuhiljaa alkaa herralla olla puitteet kunnossa! Se on ihan valtavan symppis konna, kertakaikkiaan. Kun tulen töistä, se kopottelee häkissään vastaan ja kaula pitkällä katsoo, kukas siellä. Koirista se ei välitä yhtään. Eilen se sai maisteltavakseen persiljaa. Ensin vähän nyrpisteli ja söi salaatit vierestä. Sitten alkoi häkistä kuulua kopinaa ja siellä se juoksenteli persiljanippu suussa. Todellakin, juoksenteli. :D Vähän köppäisesti, mutta kuitenkin.Askel nousi korkealle ja se jaksoi riehua persiljansa kanssa pitkän aikaa. Kyllä se lopulta söikin niitä, mutta olipa hassua menoa.
Oona ihastui Koposeen ihan täysin. Ei vedä vertoja edes Sulolle. Oona nukkuu Koposen häkin vieressä (kyseessä siis korkeareunainen kaninhäkki, mikä toistaiseksi käy Koposen tarpeisiin oikein hyvin) ja oikeasti Oona ei meinaa malttaa mennä edes syömään. Ensimmäset pari päivää Oona jopa vinkui (!!), yötä myöten. Katsoi konnaa ja itki, piippasi ja vinkui. Kävi herättämässä minua yöllä ja vinkui, että pitäisi Koposta tulla katsomaan. Nyt nukutaan makkarin ovi kiinni, koirat makkarissa. Kun aamulla avaan oven, Oona juoksee tassut sutiean katsomaan, onhan Koponen vielä tallessa. En käsitä, mitä ihmettä moinen on, mutta sanomatta selvää, että kaikki hoitotoimenpiteet tehdään Oonan tarkan valvonnan alla.
Omegaa konna ei juuri kiinnosta. Kun se on niin hidas ja vähän tylsä. :D
Niin, ja todellakin: Koposen esi-isät ovat kotoisin samoilta seuduilta kuin afgaanitkin. Hauska sattuma. :)
Koponen on toistaiseksi hoidossa, mutta luultavasti (toivottavasti!) jää asumaan meille. Koponen on ollut rakastettu lemmikki, mutta vähän huonolla pidolla, mikä ikävä kyllä on kilpikonnien arkea. Nykyään on netti ja informaatiotulva, mutta mitä mahdettiin tietää maakilpikonnista silloin Koposen nuoruudessa? Koposella on ikää 29 vuotta, joten se on saapunut Suomeen kauan ennen CITES-todistuksia... Sen tarkempaa historiaa en ole saanut selville.
Mutta pikkuhiljaa alkaa herralla olla puitteet kunnossa! Se on ihan valtavan symppis konna, kertakaikkiaan. Kun tulen töistä, se kopottelee häkissään vastaan ja kaula pitkällä katsoo, kukas siellä. Koirista se ei välitä yhtään. Eilen se sai maisteltavakseen persiljaa. Ensin vähän nyrpisteli ja söi salaatit vierestä. Sitten alkoi häkistä kuulua kopinaa ja siellä se juoksenteli persiljanippu suussa. Todellakin, juoksenteli. :D Vähän köppäisesti, mutta kuitenkin.Askel nousi korkealle ja se jaksoi riehua persiljansa kanssa pitkän aikaa. Kyllä se lopulta söikin niitä, mutta olipa hassua menoa.
Oona ihastui Koposeen ihan täysin. Ei vedä vertoja edes Sulolle. Oona nukkuu Koposen häkin vieressä (kyseessä siis korkeareunainen kaninhäkki, mikä toistaiseksi käy Koposen tarpeisiin oikein hyvin) ja oikeasti Oona ei meinaa malttaa mennä edes syömään. Ensimmäset pari päivää Oona jopa vinkui (!!), yötä myöten. Katsoi konnaa ja itki, piippasi ja vinkui. Kävi herättämässä minua yöllä ja vinkui, että pitäisi Koposta tulla katsomaan. Nyt nukutaan makkarin ovi kiinni, koirat makkarissa. Kun aamulla avaan oven, Oona juoksee tassut sutiean katsomaan, onhan Koponen vielä tallessa. En käsitä, mitä ihmettä moinen on, mutta sanomatta selvää, että kaikki hoitotoimenpiteet tehdään Oonan tarkan valvonnan alla.
Omegaa konna ei juuri kiinnosta. Kun se on niin hidas ja vähän tylsä. :D
Niin, ja todellakin: Koposen esi-isät ovat kotoisin samoilta seuduilta kuin afgaanitkin. Hauska sattuma. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti