Rantsulla

Oj joj, kun meillä on ollut leppoisia lomapäiviä! Ihan himona ei olla ulkoiltu, mutta sellaisia 3-5 tunnin reissuja kuitekin. Marjastettu, hengailtu, bongailtu ja muuta mukavaa, joten tahti ei ole ollut tappava. Mummokoira on sellainen mittari, miten mennään. Ja mikäs touhutessa, kun Oona tuntuu ihan olevan elämänsä vedossa! :)

Tänään oltiin rantsulla. 

Omegasta on tulossa ihan vesipeto. Outoa. :D















Se on alkanut mm. juomaan siten, että se työntää päänsä veden alle. Tekniikassa on vielä vähän hiomista, kun pitäisi ymmärtää olla hengittämättä sisään samalla. Ja korviin ei näköjään saa mennä vettä. 

Uimisen jälkeen se kuivattelua. Hiekalla. 

Hiekkaa silmissä ja vettä korvissa, onko nyt hyvä? :D

Tämä on yleensä näkymä, kun koirat ovat järvessä. (Tai meressä, kts. aiempi postaus.)

Tosiaan Mummokoira on ollut ihan hassuna. Se rallattaa ja riekkuu, haukkuu ja komentaa, nauraa ja touhuaa. :)

(Tässä vaiheessa alkoi harmittaa, että ns. parempi putki jäi kotiin ja lähdettiin reissuun kevyemmällä arsenaalilla... Sumeita ja suttuisia ovat, mutta riemua tulvillaan!)

Ilmeellä. :D
Oona alkoi tuossa kiilata Omegaa järveen ja se oli Mummon mielestä ihan superhauskaa. :D 

Suomineito Suomen suvessa.

Sand masked golden...

Omega söpöstelee.

Vaan sitten alkoi tapahtua jänniä... Unna ne ensimmäisenä bongasi.

Se on taivahan tosi, että kun jättää joko kameran tai sen pidemmän putken kotiin, niin jo alkaa olla tapahtumaa myös luonnossa. Tukkakoskelopoikue lipui meitä kohti ja tuli ihan siihen eteen kalastamaan ns. nuotassa, eli rintamana sukeltavat ja ajavat kalat parveen. Tapahtumasta ei tämän parempia kuvia, mutta olipa hienoa katsottavaa. Ihan saivat saalistakin, josta oli välillä kova kamppailu, kuka kalan saakaan syödä.

Kun poikue tuli rantaan, pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Koirat olivat kiinnostuneita, mutta eivät "vauhkonneet" perään, joten linnut eivät juurikaan meistä välittäneet. 
Olipa kiva tapaaminen. :)