Suomea ristiin rastiin

Perjantaina tehtiin reissu Kotkaan, matkaan sisällytettiin pieni ulkoilu luontopolulla meren rannassa. Aurinkoa ja lämpöä riitti helteeksi asti, mutta siinä rannassa puhalsi kuitenkin sen verran, että ilma oli ihan täydellinen. Koirat pääsivät lisäksi kastautumaan meriveteen useamman kerran, joten mikäs siinä oli viettää liki täydellistä päivää.

Tyhmä reppu on kuvassa, että sain koirat johonkin kiinni... Merivesi oli kovin vilvoittavaa ja sai porukan melko pirteeksi. :D

Kannattais tarkistaa se linssi aina välillä, ettei sitten vasta kotona huomaa, että se on täynnä pärskeitä ja kuvat suttuja... X/

Windy at the top! :D

Tuossa kohtaa puhalsi niin lujaa, että kävi melkein föönauksesta; afgaanien turkki kuivui silmissä.

Oonaa kuvatessani Unna oli jo ehtinyt kieputtaa itsensä aika tiukasti tolpan ympäri. :D

Fiilistelyä.

Ai niin, Unna ui tuolla käsipohjaa. :D :D 

Rantavedessä oli isoja aaltoja, joihin se heittääntyi ihan rentona, takajalat suoraan taaksepäin ja kellui vain. Välillä se, edelleen pitkin pituuttaan, etujaloilla "kävellen" vaihtoi paikkaa ja taas antoi aaltojen keinuttaa. Oli mainio näky. :D

Tänään lauantaina puolestaan oli varsin jännittävä päivä, kun Unna debytoi maastokisoissa Iisalmessa. 

Alkueräpariksi arvottiin veli Zahir. 

Lähdössä Unna iski lujaa vasemman polvensa lähtökeppiin, pamaus vain kävi. Mutta sinne läks, tukka hulmuten. 

Hyvin jaksoi 600 metrisen, kumpuilevan radan ja viehellä odotti puuskuttava koira. 

Ikävä kyllä pisteet olivat surkeat, 201. Koska yli puolet radasta oli kisauttajalle näkymättömissä, kävin ylituomarilta kysymässä, mitä tapahtui.
Hän oli pisteliuskaan kirjoittanut kommenttina, että Unna peesasi alkumatkan Zahiria, vasta puolenvälin jälkeen oli alkanut "itse" seurata viehettä. Siitä pistemenetykset.

Kyllä, harmittaa. :P 

Päätin vetää Unnan finaalista pois, koska sertiin olisi oikeastaan vain teoreettiset mahdollisuudet, vaikka kuinka parantaisi finaalijuoksuaan. Lisäksi vaakakupissa painoi se, että valeraskaus oli vasta helpottamassa ja alle oltiin nyt saatu erinomaisen kiva ensimmäinen juoksu parin kanssa. Ja mikä se oikea tavoite oli, niin tulos on nyt alla, että voimme ilmoittautua syksyn SMM-kisoihin. 

Noh, toivottavasti tästä on suunta ylöspäin.

Allekirjoittaneelle on tullut nyt tuhat ajokilometriä pariin vuorokauteen ja vähän tuntuukin siltä. Josko huomisen rauhoittuisi, että jaksaa taas iloisen työviikon. Viikon kuluttua Laukaan tuplanäyttely.