Tavoistani hyvin paljon poiketen Oonasta on otettu nyt useana päivänä asentokuvia, koska afgaaniyhdistyksen juhlakirjaan oli saatava kuva. Täydellinen mieluusti. Itse pidän pönötyskuvia vähän tylsinä, enemmän tykkään kuvata toimintaa. Kaivattiin kipeästi siis päivitettyä versiota.
Niin se vain kameramieskin lopulta (day 3) tajusi, mihin kiinnittää huomiota afgaania kuvatessa. Kun se tekniikka ei riitä, handleria voisi opastaa myös. KIITOS TDX!
Kuvia katsellessa voin todeta (vähän ehkä subjektiivisesti... ;)), jotta on se kaunis.
Mun oma afgaanikaunotar.
Tässä tätä sarjaa, en tämän vähemmäksi saanut kuvia, vaikka kuinka yritin. :D
Juhlakirjan kuvaa ei tässä ole. Se on vähän erilainen, mutta kuvaa Oona-Rinsessaa ihan täydellisesti. Odotetaan julkaisuun saakka. :)
Tämä kuva oli vahvasti ehdolla juhlakirjaan ihan kalkkiviivoille asti.
Tässä kuvassa Oona on erityisen ryhdikäs, taisi nähdä jotain kauempana. :D
Tuolloin kävi hirmuinen tuuli ja välillä karvat olivat itään, välillä lähteen. Tai sitten pyörteellä.
....ja hetken kuluttua Oona fiilisteli tuulessa...
On se sievä. Me ei ikinä saada kasvatettua noita korvakarvoja. Ne olivat jo ihan kivassa mitassa, sitten koirat olivat yökylässä papan luona, joka oli ostanut puruluita. :D
Saattaa olla, että joku kerta veljeni pääsee handlaamaan Oonaa näyttelyyn. Ilman nameja meno on mieletöntä, Oona ihan intopiukkana ja tohkeissaan.
...ja välillä on ihan revetä riemusta, kun on niin kivaa enon kanssa! :D
Mamman kanssa mennään vain namien kanssa. Kuvasarjan jokaisessa kuvassa kieli pihalla. :D
Vielä yksi ihana kuva, kun Noona keskittyy namiin.
Niin se vain kameramieskin lopulta (day 3) tajusi, mihin kiinnittää huomiota afgaania kuvatessa. Kun se tekniikka ei riitä, handleria voisi opastaa myös. KIITOS TDX!
Kuvia katsellessa voin todeta (vähän ehkä subjektiivisesti... ;)), jotta on se kaunis.
Mun oma afgaanikaunotar.
Tässä tätä sarjaa, en tämän vähemmäksi saanut kuvia, vaikka kuinka yritin. :D
Juhlakirjan kuvaa ei tässä ole. Se on vähän erilainen, mutta kuvaa Oona-Rinsessaa ihan täydellisesti. Odotetaan julkaisuun saakka. :)
Tämä kuva oli vahvasti ehdolla juhlakirjaan ihan kalkkiviivoille asti.
Tässä kuvassa Oona on erityisen ryhdikäs, taisi nähdä jotain kauempana. :D
Tuolloin kävi hirmuinen tuuli ja välillä karvat olivat itään, välillä lähteen. Tai sitten pyörteellä.
....ja hetken kuluttua Oona fiilisteli tuulessa...
On se sievä. Me ei ikinä saada kasvatettua noita korvakarvoja. Ne olivat jo ihan kivassa mitassa, sitten koirat olivat yökylässä papan luona, joka oli ostanut puruluita. :D
Saattaa olla, että joku kerta veljeni pääsee handlaamaan Oonaa näyttelyyn. Ilman nameja meno on mieletöntä, Oona ihan intopiukkana ja tohkeissaan.
...ja välillä on ihan revetä riemusta, kun on niin kivaa enon kanssa! :D
Mamman kanssa mennään vain namien kanssa. Kuvasarjan jokaisessa kuvassa kieli pihalla. :D
Vielä yksi ihana kuva, kun Noona keskittyy namiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti