Oona 5 vuotta!

Uskomatonta, mitä vauhtia tämä aika kulkee, mutta uskottava se on: Mamman oma Naanaa tosiaan täyttää tänään viisi vuotta. Vaikka olemukseen on paljon tullut afgaanimaista arvokkuutta sitten pentu- ja nuoruusaikojen, edelleen saan nauttia kunnon hepuleista, jolloin elämäniloa ihan pulppuaa ja koko koira nauraa. Videonpätkä on kuvattu uudenvuoden tienoilla ja kyllähän se kuvaa tyttösen olemusta melkoisen hyvin. Edi ei enää jaksa osallistua riekkujaisiin, vaikka Oona aina vain jaksaa välillä käydä kysymässä.



Tänään käytiin synttäreiden kunniaksi jäällä kävelyllä, kun päivänvaloa vielä riitti. Saatiin olla ihan keskenämme ja Edinkin uskalsi päästää irti. Noinkohan tuo nyt enää jaksaisi kauemmaksi spurttailla, mutta sen verran usein se on nuoruudessaan minua juoksuttanut sydän kurkussa, että varovaiseksi tai jopa vainoharhaiseksi tässä on tultu. :) Mutta Paapaa oli varsin onnellinen saadessaan nuuskutella omassa rauhassa rantakasvillisuutta, kun neitikoira puolestaan teki kiihdytyksiä, tiukkoja mutkia ja jarrutteli selvästi nauttien siitä, että tassut eivät pitäneet yhtään ja lumi pöllysi. Käppäreitä ja driftingiä parhaimmillaan.

Kotona oli koirille synttärien kunniaksi possunkorvatarjoilu ja myöhemmin lohimureketta. Äsken kun makkariin kurkkasin, kävi vain hiljainen tuhina ja korvakarvakaan ei värähtänyt, kun vierekkäin sängyllä olivat unilla, Mamman rakkaat.