Tihkusade on afgaanille yäk ja kivi on vahvempi greyhoundia

Meidän piti tänään ajella Kauppiin kellottamaan kauden eka aika, muttakun vesisade. Jota ei kuitenkaan kuulemani mukaan Tampereella muutamaa pisaraa enempää nähtykään...
Aamulla kävin vielä Forecan sivuilla, joka lupasi isoja pisaroita ja päätin, ettei lähdetä kokeilemaan noin pitkän matkan taakse. 

Ei tuo koira sokerista ole, mutta vesisateella viehe ei liiku greyn vauhtia ja epäilytti suuresti myös, minkälaiseksi velliksi juoksualusta menisi. Mieluummin ei vetoa ollenkaan, kuin kisojen alle vedoksi tök-tök-tökkivä veto paskalla alustalla. Koska kovasti mä elän siinä haavemaailmassa, että kausi aloitetaan viikon kuluttua Hyvinkäällä.

Jyväskylässä kyllä satoi ihan maahan asti. Ja taas pääsin siunailemaan, mistä ihmeestä tuo afgaani keksii noita juttuja. Koska Hän ei voinut astua aamupissalenkillä märälle nurmikolle. HYIII!! Ahdisti selvästi pelkkä ajatus. Kaula vain venyi, kun yritin saada koiraa mukaani. Seuraavaksi yritin työntää sitä takapuolesta eteenpäin, mutta koira meni vain lyttyyn ja seisoi lopulta etujaloillaan. Seuraavaksi kahden jästin taistelussa mä nostin koiran nurmikolle. Oonan jalkojen osuessa nurmikkoon se sinkosi takaisin asfaltille, ennenkuin ehdin tehdä yhtään mitään. Se katsoi minua paheksuvasti ja puhisi. Käveli muutaman askeleen ja äkisti niiasi. Teki pissat siihen kadulle, edelleen tuijotti minua tiukasti silmiin. "Mitäs aiot tehdä nyt?" Sitte Hän olikin sitä mieltä, että nyt kotiin, enempää ei täällä INHOITTAVASSA tihkusateessa kävellä.

Jooh. 

Miksi sitten kuraojaan on ok sukeltaa? Tai mennä järven rantaan jäiden sekaan makaamaan? Tai muuten vain rallata lätäköiden läpi? Entä ne aikaisemmat vesisateen aiheuttamat hepulit? Mutta että tänään tuo kostea ruoho oli ihan yäk? 
Afgaanit. 

Lenkillä kävimme Jääskelän luontopoluilla. Molemmat laukkasivat ja jolkottivat leppoisasti mättäiden lomitse ja poluilla. Kunnes grey laukkasi minua kohti (onneksi sellaista tasaista, rauhallista laukkaa) ja kops. Kuulin, kun se iski ranteensa isoon kiveen. Omega otti vielä muutaman askeleen, kunnes pysähtyi paikalleen kolmelle jalalle ja alkoi kiljumaan ja huutamaan. Välillä vilkaisi minua, olenko tulossa paikalle ja taas oli kuono kohti taivasta ja se huusi: "Mamma minuun sattuuuuu!! Aijajaijaaiiii, Mammaaaaa!"
Ranteessa ei näkynyt mitään ja pienen suostuttelun ja juttelun jälkeen grey varasi jalalle normaalisti. Kotona vähän kylmäapua, mutta ei siinä näy eikä tunnu mitään. Ehkä se on oikeasti paketoitava vapaapäiviksi tällaiseen pakettiin? Ettei vaan sattuisi mitään.