Käväistiin pari päivää olemassa maaseudun rauhassa.
Tai noh, rauhassa ja rauhassa, kiirettä tuntui pitävän. :)
Ai hitto mua naurattaa tuo Rici-corgi. Menee eteenpäin, kuin tykinkuula. :D
Jaa että missä Oona? No Oona jäi aina ja joka kerta pihaan. Pari kertaa vein sen remmissä pihasta, mutta viimeistään kun poikettiin metsän puolelle, takaa kuului kimakka "KIU KIU, I go home!"
Ei, mummokoira ei tykkää kuin pienistä fiilistelylenkeistä. Mukavampi makailla terassilla ja nauttia kesästä. Rämpiminen sucks.
"Menkää te vaan, mä jään vartioimaan", sanoo Oona.
Kesantopelloilla vallitsi niittyleinikkimeri. Afgaanistakaan ei näkynyt välillä kuin vähän hännänpäätä.
Se oli koirien mielestä hauskaa, Unna ja Omega loikkivat kuin gasellit menemään, dojoooing, dojoooing.
Corgin suunnan tiesi ajoittain siitä, missä kasvillisuus heiluu... :D
Omega yrittää bongata, missä Rici on menossa. :D
Pihan vieressä oleva pikkuruinen niitty jaksaa kukkia vuosikymmenestä toiseen.
Unna. On se söpöinen. Korvakarvat ovat taas tosin lyhentyneet tällä reissulla. Kerran jouduin Riciä komentaa, että irti niistä korvista, se ei ole vetolelu!
Unnalla alkaa valeraskaus helpottaa ja tällä reissulla on leikitty Ricin kanssa taas normaaliin malliin. Ovat ne mainio parivaljakko.
...ja tästäkin huomaa, että alkaa olotila keventyä, tassut vievät taas!
Pääskysiä ei ole tänä kesänä näkynyt ainuttakaan, mihinkähän lie ovat matkallaan jääneet. Navetan ylisillä puolestaan meitä tarkkaili tällainen punkkari:
Ja pihapöntön suulta ponnistettiin seuraavalle ruuanhakureissulle.
Sattui erityisen kivat ilmat näille parille päivälle, aurinkoa ja lämmintä. Nyt alkaa näyttää tältä...
Plaah, paluu kaupunkiin. Se on kesällä maailman tylsintä.
Huomenna Unnan kanssa Pieksämäelle näyttelyyn, pitäkee peukkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti