torstai 14. marraskuuta 2013

Pyhä-Häkissä


Sain vihdoin aikaiseksi käydä Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Olemme monet kerrat (kymmeniä, kymmeniä kertoja!) ajaneet melkein vierestä ohi, mutta ollaan oltu silloin matkalla kotipuoleen vierailulle ja yleensähän kissat matkaavat kyydillä myös. Silloin ei voi pitää useamman tunnin taukoja. Tällä kertaa kisuilla oli hoitaja ja me lähdimme tutustumaan kohteeseen. 

 
Heti lähdössä tuli kiva mieli hyvinkin pienestä asiasta:
 
Portista tultuamme vastassa oli pumppukaivo ja siinä pieni kuppi, jossa luki: Koiran kuppi. Oikeinko Suomen maasta löytyi paikka, johon koiran kanssa on jopa tervetullut?! Oli ihan kuvanottamisen paikka. :)

Jo alkumetreillä ihastuin paikkaan: vanhaa metsää ympärillä, paljon upeita keloja, naavaa, ... Lisäksi meille sattui ihanan aurinkoinen päivä.  
 












Oona hyppäsi namin motivoimana mielellään poseeraamaan.














Luontoon.fi -sivustolla Pyhä-Häkin nähtävyyksiin mainittiin Iso Puu ja Uusi Iso Puu. Nauratti, että kaikkea sitä. Mutta jestas, se olikin vaikuttava näky. Tämä puu on aloittanut kasvunsa 1600-luvun puolivälissä. Mutta mä olenkin vähän sellainen puunhalaaja, joka saa voimaa metsästä, ei ihme, että veti nöyräksi. :)
Oona tykkäsi myös: se teputti lavaa pitkin pari kertaa puun ympäri. :D




















...ja Maikke sai hepuleita, kun oli ihanan kimmoisa ja pehmoinen kangasmaasto, sekä paljon puita, joiden yli loikkia. 














Maisema vaihteli tuon reilun kuuden kilometrin matkalla ihan kivasti. Ei suuresti nousua ja laskua, mutta oikein kaunista seutua.    















Muuten vain söpöinen kuva Noonaliista. Pitihän se tuollakin välillä tarkkailla, asuuko täälläkin lolavia. 
 











Eh...
Toisaalta nämä pikkupikkurappuset rungon yli olivat ihan hauskat. Toivottavasti ne on rakennettukin vitsinä. 

 











Menee vähän samaan sarjaan kaatuneiden runkojen kanssa, joista on sahattu pois polun levyinen osa, ettei vaan joudu liikaa nostella jalkoja. Kyse on kuitenkin korpimetsästä. Hienoa, että pidetään huolta poluista, mutta missä se raja menee, miten helppokulkuista maaston tulee olla? (Toki poikkeuksena liikuntarajotteisille tarkoitetut reitit.)
Well, ehkä ihan turhaa valittamista. Upeaa, että näitä paikkoja on olemassa!

Aina ei jakseta olla aktiivisia. Tässä kuva sunnuntailta kun vain löhöttiin, katsottiin DVD-boxia läpi ja pötköteltiin. Omegakaan ei jaksanut nousta syömään Dentastixiään vaan mukelsi sen makuultaan. :D

 













Ei kommentteja: