Oona, meidän verbaalinen ihmeemme. Ei niin pientä asiaa, etteikö siitä saisi jutun juurta. Mökellystä, mokellusta, ininää, öninää, ähkimistä, öhkimistä ja afgaanin jodlaati jadlaatia. Vaikea sanoin kuvailla kaikkea sitä äänikavalkadia, mitä Oona osaa. (Kerran kuvasin videolle, mutta se oma lässyttäminen ja jutun haastaminen otti korviin, eikä sitä kehdannut laittaa esille. :D)
Se osaa tietysti huutaa, että korviin sattuu. Etenkin kun ollaan lähestymässä autolla tuttua paikkaa, jossa ollaan irti. Silloin Oona aloittaa puhinalla ja sitten huutaa korkealta ja kovaa: "Se on Mamma se oikean puoleinen pedaali, nyt äkkiä äkkiä!"
Ja sitten Oona osaa kuiskailla. Esim. jos öisin se haluaa pihalle, Oona tulee ja kuiskaa korvaan "Öfff?"
Ja kaikkea siltä väliltä. Joku sanoisi joutavaksi metelöinniksi, minun mielestäni (ja Oonan tietysti toki!) aivan selvää kommunikointia. Olenkin sanonut, että joku kerta Oona alkaa muodostaa sanoja.
Tuli tosin minullekin yllätyksenä, että meidän Lady alkaa puhua englantia! Koska niin selvästi, tosin hieman afgaanimaisella aksentilla, se sanoi eilen hiekkakuopalle käännyttyämme: "How fuuun!" :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti