Omega vs.Ramone

Sorry, nämä tekstit ovat nyt vähän saman toistoa. Ovat samalla sellaisia "note to myself"-juttuja, kun en erillistä treenipäiväkirjaa saa näköjään pidettyä ja täältä on hyvä myöhemmin tarkistella asioita ja muistella. 

Mutta ajelimme siis taas Kauppiin! :D

Omegalla oli edessä ensimmäinen ryhmäharjoitus, tosin vain yhden kamun kanssa. Koiria oli vähän harkoissa, mutta niin toimihenkilöitäkin: aikojakaan ei tällä kertaa otettu. Sama se on näköjään tälläkin saralla: pieni piiri pyörittää harjoituksia viikosta toiseen. Samoin on  omassa KSVKK:ssa ja myös PVK:n harkoissa, joissa on tullut käytyä kiitettävästi harrastamisen merkeissä. 
Mut hei! Mä pääsin kokeilemaan lähettämistä! :) Vähän jänskätti, jos mä onnistun tyriä niinkin helpon jutun, kuin veräjän kiskaisun auki oikeassa kohtaa, etenkin kun kopista oli lähdössä joku muu kuin oma koira. (Ja kun kopissa odotti Oaks B-finaalin voittaja... :D)
Mutta ei erikoista siinä, olisi varmasti kiva talkoilla joskus tuollaisissakin merkeissä. :)

Niin, se Omen suoritus.
Parina oli Ramone (Colorado Coyote), joka on siirtynyt keskimatkalta harjoittelemaan lyhyelle veteraanikisoja odotellessa. Ramone oli juossut matkan viime viikolla alle 17 sekunnin (ja Omen enkkahan on 17.3 ja jotain), joten varovasti toivoin, että Omega pysyisi matkassa kaarteeseen asti, jotta tulisi vähän haastetta. 

Lähtö oli Omegalta huippu! Ihan veräjän imussa ulos ja sai koiranmitan etumatkaa. Suoran lopussa Ramone saavutti ja kaarteeseen menivät yhdessä nipussa. Pientä kontaktia ja Omegalla askel sekosi ja jäi heti melkein pari koiranmittaa. Maalisuoralle kääntyessä kuitenkin se pieni taistelija heräsi ja Omega kiihdytti Ramonen vierelle. Yhtä aikaa maaliviivan yli ja loppukaarre vierekkäin, yhtä aikaa vieheelle. 
Me so happy!!!
Ei mitään empimistä Omegalla tiukassakaan tilanteessa, täysii vain parista välittämättä. 

Vieheellä nähtiin se Omegan toinen puoli, jota ei tavallisessa elämässä edes kuvittelisi olevan: Jumankauta, mikä rähähdys viehettä tavoittelevalle Ramonelle! 
"PÄRRRRKKELE MINUN PUPU!" Omega rähähti ja teki äkkiä uukkarin vieheelle. :D 
Ainahan se on rähähtänyt, kun viehe pudotetaan ja jarruttelusta huolimatta ei grey ehdi taittua kimppuun, mutta nyt tämä oli x10. :D

Kuitenkin kun saavuin hetkeä myöhemmin hakemaan koiraa, siellä odotti häntää heilautteleva grey: suurin osa addrenaliinista oli jo poistunut ja lähdettiin palauttelemaan. 
Koska minulla ei ole kokemusta greyn harkoista muuta kuin Omegan kanssa, olen ajatellut sen olevan normaalia, että jo rata-alueelta poistuessa ja seuraavan lähdön käynnistyessä koira repii takaisin radalle. Ja että askel on kevyttä hilpatusta minuutin kuluttua suorituksesta. Ei kuulemma ole itsestään selvää, vaan ainakin tälle pentueelle vain hyvin tyypillistä super palautumista.

Omega ontui VEJ, aluksi kevensi aika paljonkin, mutta nyt ei ole ollut havaittavissa mitään. Venyttelyjä se ei arkonut missään vaiheessa, enkä tunnustelemalla löytänyt mitään aristavaa/kuumottavaa/poikkeavaa kohtaa.
Peukut pystyssä, että ehditään kuntoutua.... Omegalla on ensimmäiset kisat 7.7. :)
Matkaamme Ouluun FGD-finaalipäivänä ja yritämme 280m:n sijoituslähtöön. 
Siitä tulee ehkä yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. :)
Saas nähdä, meneekö greyn aivot ihan solmuun uudesta radasta ja toisenlaisesta kopista, mutta jostain se on aloitettava. 

Tietysti hyvä sijoitus olisi huippu juttu, mutta rehellisesti eniten toivon Omegalle hyvää kokemusta ensikilvasta useamman kamun kanssa juostessa ja että tultaisiin maaliin ilman kolhuja. Edelleen minusta on hirveä ajatus laittaa tuo kirppu (23kg) kymmentä kiloa isompien sekaan juoksemaan. Siinä ottaa pieni greytyttö lennot, jos suurempaa kolaria tulee. Puuh, en voi edes ajatella. 
Pitää muistaa Omegalle sanoa, että kiihdyttää etusuoralla kaarteeseen ekana, niin ei tule havereita. :D