Hiekkakuoppalenkillä törmättiin sekalaiseen vinttikoiralaumaan: galgo Lilah (aka Putti), whippetit Aava ja Sofi, afgaani Nadia ja ajokoira Vivi. Nadia oli Omegalle ennestään tuttu, muita ei oltu ennen nähtykään. Vinttikoiran sosiaalisuus näkyy tuollaisessa tilanteessa niin upeasti: hetkessä oltiin kavereita ja lauma juoksi menemään sulassa sovussa kuin olisivat aina tunteneet. Voi jee, että Omegalla oli lystiä!
Oona mielellään katseli toisten riehumista arvokkaasti sivussa, mutta välillä innostus iski ja
Noonanenkin pisti parastaan. Juostessaan jyrkkää rinnettä alas Oona hyppäsi lumisohjoon, joka antoi periksi ja sieltä se tuli rumasti naamallaan maata kyntäen. Suukin oli ihan hiekassa. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja Noonanenkaan ei loukkaantunut naurunpyrskähdyksistä. :D
Oona tutustuu hienotunteisesti uuteen ystävään.
Eniten nauratti näiden kahden yhdennäköisyys. Kun kyse ei kuitenkaan ole edes sukulaisroduista!
Välillä ei todellakaan tiennyt, kumpi on kumpi. Paikallaan seistessä kropan mallin erot näkyivät selvästi ja ovathan ne ihan erinäköiset ilmeeltään, mutta äkkiseltään meni greyt ja galgot sekaisin.
Kotiin lähtiessä Omega hieman vastusteli autoon nousua, kuten aina kun ei vielä malttaisi lähteä. Minulta kysyttiinkin, olenhan mä varma, että punnaan autoon oikeaa koiraa. :D
Galkot(kin) ovat yksi vinttikoirarotu, joista pidän todella. Ihan mukavaa, että matkaan on osunut tuollainen vähän galgontapainen. :D
Kaikki kuvat on ottanut Anna Lavikainen, kiitos paljon! :)
Oona mielellään katseli toisten riehumista arvokkaasti sivussa, mutta välillä innostus iski ja
Noonanenkin pisti parastaan. Juostessaan jyrkkää rinnettä alas Oona hyppäsi lumisohjoon, joka antoi periksi ja sieltä se tuli rumasti naamallaan maata kyntäen. Suukin oli ihan hiekassa. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja Noonanenkaan ei loukkaantunut naurunpyrskähdyksistä. :D
Oona tutustuu hienotunteisesti uuteen ystävään.
Eniten nauratti näiden kahden yhdennäköisyys. Kun kyse ei kuitenkaan ole edes sukulaisroduista!
Välillä ei todellakaan tiennyt, kumpi on kumpi. Paikallaan seistessä kropan mallin erot näkyivät selvästi ja ovathan ne ihan erinäköiset ilmeeltään, mutta äkkiseltään meni greyt ja galgot sekaisin.
Kotiin lähtiessä Omega hieman vastusteli autoon nousua, kuten aina kun ei vielä malttaisi lähteä. Minulta kysyttiinkin, olenhan mä varma, että punnaan autoon oikeaa koiraa. :D
Galkot(kin) ovat yksi vinttikoirarotu, joista pidän todella. Ihan mukavaa, että matkaan on osunut tuollainen vähän galgontapainen. :D
Kaikki kuvat on ottanut Anna Lavikainen, kiitos paljon! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti