Yli vuosi greyhoundillista elämää takana. Enkä ole katunut. :) Omega sattuu vielä olemaan maailman kiltein ja ihanin greylapsi, joten mikäs tässä elellessä. Edelleen huomaan välillä ajattelevani: "...ei afgaanit kyllä noin...", joten paljon on eroavaisuuksia vinttikoiraperheessä.
Yksi asia, mitä jaksan ihastella ja katsella vaikka tuntikausia on greyhoundin liikkeet, asennot, ja lihakset. Kun afgaanilla nämä asiat piiloutuvat sen julmetun karvamäärän alle, grey on kuin veistos. En sano, etteikö afgaanikin ole vaikuttavan näköinen, en todellakaan. Mutta kaikki nuo pienet yksityiskohdat jäävät näkemättä. Edelleen muistan, kun tuijotin Ediä herkeämättä useita päiviä sen jälkeen, kun olin klipannut koneella sen lyhyeen turkkiin. :D Kyllä, visuaalinen maailma on minulle tärkeä. ;)
Mutta katsokaa nyt.
(btw, Oona on ihan mahdottoman sievä tuossa kuvassa. ♥)
Kyllä mä mielelläni pidän afgaanin turkissa (vaikka minullakin on joskus heikot hetkeni...) ja kaunis karva on afgaanin kaunistus (Ai miten ihanan turhamaiselta kuulostankaan!). Turkki tehostaa liikkeitä, etenkin jos kyseessä on oikealaatuinen silkkinen karva, eikä mallia alpakka. Tapporavistuksen afgaani tekee niin näyttävästi korvakarvat ja hiukset heilahdellen, greyn ravistelu puolestaan on kuin kaljun miehen moshausta. :D
Nyt ulkona on pakkasta -20C. Grey ei meinaakaan mennä ulos ilman takkiaan, Oona puolestaan pyytää takapihalle, jossa vain hengailee hangessa makaillen. Pari viikkoa sitten hippasilla ollessaan juoksivat ruusuaidan läpi: Omegassa oli pientä naarmua siellä täällä, afgaanilla vain muutama ruusunoksa turkkiin sotkeutuneena. Kun hangessa on jäinen pinta, greyllä on varpaat punaisena, afgaani ei ole edes huomannut asiaa. Kyllä tuo turkki siis asiansa ajaa!
Omega osaa arvostaa isosiskon kyljessä lämmittelyä. (Nojoo, oikeasti sattuivat seisahtumaan sekunniksi leikkimiseltään. :D)
Yksi asia, mitä jaksan ihastella ja katsella vaikka tuntikausia on greyhoundin liikkeet, asennot, ja lihakset. Kun afgaanilla nämä asiat piiloutuvat sen julmetun karvamäärän alle, grey on kuin veistos. En sano, etteikö afgaanikin ole vaikuttavan näköinen, en todellakaan. Mutta kaikki nuo pienet yksityiskohdat jäävät näkemättä. Edelleen muistan, kun tuijotin Ediä herkeämättä useita päiviä sen jälkeen, kun olin klipannut koneella sen lyhyeen turkkiin. :D Kyllä, visuaalinen maailma on minulle tärkeä. ;)
Mutta katsokaa nyt.
(btw, Oona on ihan mahdottoman sievä tuossa kuvassa. ♥)
Kyllä mä mielelläni pidän afgaanin turkissa (vaikka minullakin on joskus heikot hetkeni...) ja kaunis karva on afgaanin kaunistus (Ai miten ihanan turhamaiselta kuulostankaan!). Turkki tehostaa liikkeitä, etenkin jos kyseessä on oikealaatuinen silkkinen karva, eikä mallia alpakka. Tapporavistuksen afgaani tekee niin näyttävästi korvakarvat ja hiukset heilahdellen, greyn ravistelu puolestaan on kuin kaljun miehen moshausta. :D
Nyt ulkona on pakkasta -20C. Grey ei meinaakaan mennä ulos ilman takkiaan, Oona puolestaan pyytää takapihalle, jossa vain hengailee hangessa makaillen. Pari viikkoa sitten hippasilla ollessaan juoksivat ruusuaidan läpi: Omegassa oli pientä naarmua siellä täällä, afgaanilla vain muutama ruusunoksa turkkiin sotkeutuneena. Kun hangessa on jäinen pinta, greyllä on varpaat punaisena, afgaani ei ole edes huomannut asiaa. Kyllä tuo turkki siis asiansa ajaa!
Omega osaa arvostaa isosiskon kyljessä lämmittelyä. (Nojoo, oikeasti sattuivat seisahtumaan sekunniksi leikkimiseltään. :D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti