Omegan sairaslomailu alkaa olla ohi ja vapaata liikuntaa on harrastettu nyt muutamana päivänä. Tänään kamerakin pääsi ulkoilemaan, sillä vesisateeseen tuli pieni tauko. Haavassa eivät tikit pitäneet kaikilta osin, kuten ennustettavissa oli, mutta nyt ollaan siis jo kovasti voiton puolella. Yksin ollessaan pidin Omegalla kennelkoppaa, joka oli ehdottomasti kauluria kätevämpi vaihtoehto. Omega parin minuutin ajan pyyhki kuonoaan nojatuoliin ja tassulla raapaisi koppaa muutaman kerran. Sitten se kävi juomassa (koppa edelleen päässä) aivan kuin olisi aina elänyt koppa päässä! Samoin napuroiden syöminen kävi näppärästi, kun yöllä alkoi vain rouskutus käydä. On se näppärä ja reipas likka!
Ajelimme hiekkakuopalle, joka alkaa olla ylikansoitettu. Nytkin jouduimme turvautua vaihtoehtoon kaksi, ja silti ympäriltä kävi crossipyörien pärinä. Rasittavaa. (Vaikkakin ajaminen on kyllä hauskaa, joten ymmärrän sikäli.)
Aluksi Oona päätti, että täällä on tylsää, eikä Hän halua liikkua. Istui pitkät tovit ja huokaili.
Omega puolestaan onnellisena jolkotteli siellä täällä ja otti välillä itsekseen spurtteja ja hyppelyitä.
"Jotta minä kuulisin sinut paremmin!"
Hetken aikaa tuumailtuaan...
...ja hieman Omegan yllytyksestä...
JIPIIIIIIII!!!
Weeeeeeehhh!!!
Lisävauhtia antaa kummasti karvanpala Omegan suussa.
Ihana kuva Oonasta, varpaan ojennusta myöten. :D
Riehumisen jälkeen on toki vilvoiteltava. Omega on käynyt eri lätäköihin makaamaan vain muutaman kerran, Oonalle puolestaan kelpaa mikä tahansa edes etäisesti vettä muistuttava.
Omega pärskytti vettä Oonan päälle ja haastoi vielä riekkujaisiin. Oonaa ei kiinnostanut, Hän halusi nyt viilentäytyä rauhassa.
...paitsi hetken kuluttua ralli oli taas mukavaa! Omega määräsi suunnan ja vauhdinkin jälleen karva suussa. Niin sitä siis mentiin...
...ja tultiin...
Ja mentiin taas. Ihanaa nähdä Oona vauhdissa jälleen!
Omega himmailee ja katselee taakseen, tuleeko Oona vielä perässä.
Tulihan se, ja yhtäkkiä olikin taas kiire ja Omegakin joutui kiihdyttää tosissaan.
Isosta vesilammikosta oli mukava juosta läpi moneen kertaan. Pärskis, loiskis!
Ja kerran vielä!
Sitten unohtui kuvailut. Metsästä ilmestyi kolme crossipyörää, jotka ajoivat hiekkakuopan reunaa eteenpäin. Ja sitten nuorimmainen läks! Kiihdytys ja pyörien perään! Raivostuttavaa oli se, että crossailijat kiihdyttivät myös ja lopputulos oli, että pyörät ja koira olivat kovaa kyytiä menossa kohti maantietä! Liekö tahdonvoimaa vai mitä, mutta juuri ennen risteystä Omega teki U-käännöksen ja samaa vauhtia juoksi takaisin. Olihan siinä kurkku taas allekirjoittaneella kipeä...
Huomenna olisi tiedossa koppitreenit ja käsivieheenvetoa, tiistaina ajellaan Kauppiin harjoittelemaan ja katsomaan miten lyhyt matka menee. Pienesti toiveissa olisi ratajuoksun veteraanimestaruuskisat, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että työt haittaavat suuresti harrastusta, enkä matkaan pääse. Mutta onneksi koirat ovat onnellisia jostain tämän päiväisen kaltaisesta. :)
Ajelimme hiekkakuopalle, joka alkaa olla ylikansoitettu. Nytkin jouduimme turvautua vaihtoehtoon kaksi, ja silti ympäriltä kävi crossipyörien pärinä. Rasittavaa. (Vaikkakin ajaminen on kyllä hauskaa, joten ymmärrän sikäli.)
Aluksi Oona päätti, että täällä on tylsää, eikä Hän halua liikkua. Istui pitkät tovit ja huokaili.
Omega puolestaan onnellisena jolkotteli siellä täällä ja otti välillä itsekseen spurtteja ja hyppelyitä.
"Jotta minä kuulisin sinut paremmin!"
Hetken aikaa tuumailtuaan...
...ja hieman Omegan yllytyksestä...
JIPIIIIIIII!!!
Weeeeeeehhh!!!
Lisävauhtia antaa kummasti karvanpala Omegan suussa.
Ihana kuva Oonasta, varpaan ojennusta myöten. :D
Riehumisen jälkeen on toki vilvoiteltava. Omega on käynyt eri lätäköihin makaamaan vain muutaman kerran, Oonalle puolestaan kelpaa mikä tahansa edes etäisesti vettä muistuttava.
Omega pärskytti vettä Oonan päälle ja haastoi vielä riekkujaisiin. Oonaa ei kiinnostanut, Hän halusi nyt viilentäytyä rauhassa.
...paitsi hetken kuluttua ralli oli taas mukavaa! Omega määräsi suunnan ja vauhdinkin jälleen karva suussa. Niin sitä siis mentiin...
...ja tultiin...
Ja mentiin taas. Ihanaa nähdä Oona vauhdissa jälleen!
Omega himmailee ja katselee taakseen, tuleeko Oona vielä perässä.
Tulihan se, ja yhtäkkiä olikin taas kiire ja Omegakin joutui kiihdyttää tosissaan.
Isosta vesilammikosta oli mukava juosta läpi moneen kertaan. Pärskis, loiskis!
Ja kerran vielä!
Sitten unohtui kuvailut. Metsästä ilmestyi kolme crossipyörää, jotka ajoivat hiekkakuopan reunaa eteenpäin. Ja sitten nuorimmainen läks! Kiihdytys ja pyörien perään! Raivostuttavaa oli se, että crossailijat kiihdyttivät myös ja lopputulos oli, että pyörät ja koira olivat kovaa kyytiä menossa kohti maantietä! Liekö tahdonvoimaa vai mitä, mutta juuri ennen risteystä Omega teki U-käännöksen ja samaa vauhtia juoksi takaisin. Olihan siinä kurkku taas allekirjoittaneella kipeä...
Huomenna olisi tiedossa koppitreenit ja käsivieheenvetoa, tiistaina ajellaan Kauppiin harjoittelemaan ja katsomaan miten lyhyt matka menee. Pienesti toiveissa olisi ratajuoksun veteraanimestaruuskisat, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että työt haittaavat suuresti harrastusta, enkä matkaan pääse. Mutta onneksi koirat ovat onnellisia jostain tämän päiväisen kaltaisesta. :)
1 kommentti:
Onpa hienoja action-kuvia, tyttöset tositoimissa! Onnea uudelle kameralle :)))
Lähetä kommentti